Järvenpään Vihreät

Nyt heikoimmat maksavat

2009-09-14T04:26:00.000-07:00

Olemme vaikeassa ja vielä vaikeammaksi käyvässä taloustilanteessa. Taloudellisesti vaikeanakaan aikana ei saa vaarantaa ekologisesti kestävää kehitystä. Emme saa säästöjen nimissä tinkiä ilmastonmuutosta hillitsevistä toimista. Se on meille vihreille perusasia.

Ei myöskään saa unohtaa oikeudenmukaisuutta ja heikoimmassa asemassa olevien kaupunkilaisten tilannetta. Tänään olemme sitoutuneet oikeudenmukaisuuteen, kun valtuusto äsken hyväksyi kaupungille arvot. Kaupungin arvot eivät saa jäädä pelkiksi korulauseiksi.

Tämän taantuman maksajia ovat nyt lapset, vanhukset ja vammaiset. Suurimmalle osalle meistä muista taantuma on tuonut vain hyvää: alhaisia asuntolainan korkoja ja halventuvia kodin remontteja.

Miten me voisimme jakaa oikeudenmukaisemmin talouskriisin vaikutusta?

Kun leikkaamme, leikkaamme niiltä, jotka tarvitsevat kaupungin palveluja ja he ovat usein juuri niitä heikoimmin toimeentulevia ihmisiä. Jos taas otamme lainaa, lainaamme lapsiltamme ja lapsenlapsiltamme tietämättä, millaisessa tilanteessa he lainojamme maksavat takaisin. Sekin on lapsilta ottamista.

Kaikkien pitäisi kantaa oma vastuunsa kunnan taloudellisesta ahdingosta. Mukaan täytyy saada myös ne, jotka eivät kärsi lamasta, ne jotka eivät itse tarvitse kunnallisia palveluja ja ovat hyvässä taloudellisessa asemassa. Kunnalle pitää saada lisää tuloja.

Tämä talouden taantuma jakautuisi myös hyvin toimeentulevien maksettavaksi, jos valtio lisäisi verovaihtoehtoja ja nostaisi tuloverotustaan ja siirtäisi siitä saatavan rahan kunnille. Näin pitäisi hallituksen ja eduskunnan toimia. Vihreät ovat siellä mukana päättämässä ja toivon että he ajavat veron korotusta ja siitä saatavan tulon siirtämistä kuntien avuksi. Me emme voi täällä kuitenkaan siitä päättää.

Jos valtion toimet eivät ole riittäviä, jos emme voi olla varmoja siitä, että kunnat saavat lisää rahaa, meidän täytyy itse nostaa kunnallisveroa. Kiinteistöveron ja kunnallisveron nostaminen ensi vuodelle on ainoa oikeudenmukainen tapa toimia tässä taloustilanteessa.

Mikä sitten on riittävä veronkorotuksen taso? Se on arvioitava niin suureksi, että ei tarvita lisää supistuksia vammaisten, vanhusten ja lasten tyydyttäviin peruspalveluihin.

Vihreät eivät aio livetä vastuullisen talouden rintamasta. Säästökohteiden etsimistä on jatkettava. Säästämme ja panemme taloutta kuntoon, jotta voisimme yhdessä kantaa vastuuta kaikista niistä, jotka eivät selviä omien voimiensa varaan jätettyinä. Kaikki tarpeeton on karsittava, sillä jokainen tuhlattu euro viedään loppujen lopuksi niiltä, jotka tarvitsevat kipeimmin kunnan tukea elämässään

Emme saa siirtää taloustilanteen kurjuutta vain lasten, vanhusten ja vammaisten maksettavaksi.

Vihreiden ryhmäpuheenvuoro kaupunginvaltuustossa 15.6.2009

Katri Kakko: Vanhustyön arviointia

2009-05-06T01:27:00.000-07:00

Olemme saamassa tiedoksi vanhustyön strategian toteutumisen viime vuodelle. Yleisesti näyttää siltä, että asetetut tavoitteet ovat suurimmalta osalta toteutuneet tai ainakin on päästy varsin lähelle tavoitteita.

Toteuttamissuunnitelmaa samoin kuin itse vanhustyön strategiaa tavatessani yksi huoli nousi ylitse muiden: kuinka on ikäihmistemme hyvinvoinnin laita? Saamme kyllä lukea terveydentilan ja toimintakyvyn vaikutuksista, ja ne ovatkin kiistattomia ikäihmisten elämään ja palveluntarpeisiin vaikuttavia tekijöitä. Terveydentila, toimintakyky ja vaikkapa kotona asuvien ikäihmisten suhteellinen osuus eivät kuitenkaan kerro juurikaan vanhusväestömme hyvinvoinnista. Tosiasia on, että niin hyvinvoinnilla kuin pahoinvoinnilla on tapana polarisoitua.

Ikäihmisemme kohtaavat elämässään samoja asioita kuin elämänkaaren muissa vaiheissa elävätkin: toimeentulon ongelmia, mielenterveys- ja päihdeongelmia, elinolosuhteisiin ja -ympäristöön liittyviä ongelmia. Osa vanhuksistamme on hyvin yksinäisiä. Uskallan väittää, että näiden asioiden kanssa painivat vanhukset ovat myös niitä, joiden on vaikeinta enää itse vaikuttaa omaan tilanteeseensa etenkin siinä vaiheessa kun ongelmat ovat kovin moninaiset.

Nykyisessä vanhustyön strategiassa ja sen toteutumisraportissa nämä ongelmat eivät tule näkyviksi ja niihin puuttuminen sitä kautta tavoiteltavaksi. On erittäin tärkeää tunnistaa riskiryhmät, sillä oikeudenmukainen päätöksenteko ei ole mahdollista mikäli jätetään ottamatta huomioon keskiarvon alapuolelle jäävät ryhmät. Hyvinvoivaa ja hyvin toimeentulevaa vanhusväestöä kenties juuri ja juuri liikauttavat toimeniteet rasittavat heikommilla olevaa väestönosaa aivan eri tavalla, kenties yli sen kriittisen pisteen jossa hyvinvointi muuttuu pahoinvoinniksi.

Sitten vielä aiheeseen liittyvää asiaa ja huolta. Minusta näyttää vakavasti siltä, että ikääntyvien järvenpääläisten niskaan kaadetaan aika rajulla kädellä kustannuksia. Tulossa ja jo toteutuneina on useampia hankkeita, joissa kotihoidon järjestämänä saatuja palveluita siirretään yksityisten palveluntuottajien vastuulle ja asiakkaat maksamaan palveluista näiden taksoilla.

Tämä on minusta periaatteessa ihan ok, siis se, että mietitään ja kohdennetaan kotihoidon palveluita kun asiakkuuksia tulee vain lisää eikä työntekijöitä ja rahaa ole luvassa. Ongelmaksi tulee jälleen pieni- tai pienehkötuloiset vanhukset. Tällä hetkellä kaavaillaan yksinasuvalle 1100 euron tulorajaa (pariskunnalle 1800€), bruttotuloa tietenkin. Tämän tulon alittavat asiakkaat saavat palvelunsa hivenen halvemmalla, ts. kaupungin tukemana. Erot ovat kuitenkin kovin pienet: Esimerkiksi kesäkuussa on tarkoitus lopettaa kauppa-asiointi kotihoidon palveluna kokonaan. Tilalle tulisi yksityinen yritys, joka tarjoaa "hyvä"tuloisille kauppapalvelun n.10€/kerta ja pienituloisille kaupungin tukemana n.6€/kerta. Vastaavia tulorajallisia palveluita, joista pienituloisen asiakkaan on maksettava omavastuuosuus on mm. siivouspalvelut, jatkossa mahd. saunotuspalvelut, sekä tulossa ilmeisesti myös kuljetuspalveluihin vastaavaa tuloporrastusta.

En ole porrastuksia vastaan, mielestäni selkeästi hyvätuloiset voivat maksaa omasta pussistaan enemmän kuin muut. Tässä tilanteessa olisi kuitenkin pystyttävä varmistamaan, ettei pienituloisen omavastuuosuudet kerry yhteensä kohtuuttoman suuriksi. Pitkäaikaishoidossahan on lakiin perustuva maksujärjestelmä, joka takaa asiakkaalle tietyn "käyttörahan", eli maksut saavat olla korkeintaan x-prosenttia tuloista. Kotihoidossa tällaista ei ole määritelty, ja on ymmärtääkseni mahdollista, että asumismenot, kotihoidon maksut, lääkekulut, mahdolliset sidetarpeet, ruoka, puhtaus, ym. aivan perustarpeet syövät asiakkaan tulot niin ettei mitään jää jäljelle. En ole täysin tietoinen siitä keventääkö palveluiden karsiminen kotihoidon
maksuperustetta ja kuinka paljon.

Toivon, että nämä näkökulmat otetaan huomioon ja toivon, että tätä huolta tuotaisiin esiin lautakunnassa. Työssäkäyvän terveen ihmisen näkökulmasta 6-10 euroa kaupassakäynnistä ja 8,80 arkilounaasta tuntuu aika isolta rahalta. Entä sitten eläkeläisen pussista, josta on maksettava lukuisia iän mukana tuomiin sairauksiin liittyviä suoria tai välillisiä kustannuksia ja jonka lähes kaikkiin perustarpeisiin liittyy suurempia kuluja kuin työikäisellä. Täytyy myös muistaa, että terveellä työssäkäyvällä on mahdollisuus valita käykö itse kaupassa ja valmistaako itse ruokansa, nämä palvelut on suunnattu nimenomaan niille asiakkaille jotka eivät siihen
tosiassa pysty, eli kustannusten syntyminen on välttämätöntä ellei sitten halua tinkiä terveydestään ja perustarpeistaan. Toivon, että tässä kohtaa ei lisättäisi vanhusten eriarvoisuutta - ei eriarvoisuutta laitos- ja kotihoidossa olevien välillä kuten ei myöskään eriarvoisuutta tuloihin perustuen.

Kirjoituksen alkuosa on Katri Kakon puheenvuoro valtuustossa 4.5.2009

Katri Kakko: Miten säästetään?

2009-03-30T12:01:00.000-07:00

Velvollisuutenamme valtuutettuina on varautua pitkällä tähtäimellä Järvenpäätäkin koskevaan väestön ikärakenteen muutokseen ja sen myötä muuttuviin palvelutarpeisiin. Tulevaisuuden muutokset ovat niin suuria, että niihin ei nykyisten tulojen, palveluorganisaation ja toimintatapojen turvin pystytä vastaamaan. Toimenpiteisiin on ryhdyttävä - ja olisi ryhdyttävä ilman talouden synkkiä näkymiäkin.

Nyt esitetyt palvelujen määrän ja laadun heikennykset ovat paikoin erittäin vaikeasti hyväksyttävissä. Erityisesti varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen osalta säästötoimet ovat kohdentumassa ongelmien ennaltaehkäisyn kannalta haasteellisella tavalla. Luvassa on leikkauksia, mutta lähtökohtana tulee olla rakenteisiin ja palveluiden tehokkaaseen tuottamiseen perustuvien toimenpiteiden ensisijaisuus. Tässä tehokkuuden käsitteessä on huomioitava todelliset vaikutukset, ei pelkästään kustannusvaikutuksia tämän ja seuraavan vuoden budjetissa. Tämä on erityisen tärkeää sen varmistamiseksi, että meillä on jatkossa varaa suojella leikkauksilta ne palvelut, joiden heikentäminen aiheuttaa inhimillistä kärsimystä tai lisäkustannuksia pitkällä – tai lyhyemmälläkin – aikavälillä.

Juustohöylän käyttäminen ei paljon älyä vaadi, mutta ei myöskään tuota kestävää lopputulosta. Olemme pettyneitä siihen miten ”helppoja” ratkaisuja toimialat ovat säästölistoissaan paikoin esittäneet. Säästötoimien on perustuttava ensisijaisesti työn tuottavuuden parantamiseen kehittämällä työn tekemisen tapoja. Tarvitaan myös ennakkoluulotonta perinteiset toimialarajat ylittävää sekä harkittua ylikunnallista yhteistyötä.

Henkilöstön vähentäminen ei saa olla säästämisessä itsetarkoitus, vaikka se yhtenä keinona tehostamisohjelmassa esitetäänkin. Työnantajana lisääntyvän työttömyyden, mutta myös työvoimapulan kynnyksellä kaupungin on samaan aikaan säästöjä hakiessaan kyettävä huolehtimaan työntekijöidensä hyvinvoinnista. Toisaalta toimintatapojen järkevöittäminen, turhien päällekkäisyyksien karsiminen ja työn ydinsisältöihin pureutuminen ovat toki sinällään työn tekemisen mielekkyyttä lisääviä tekijöitä.
Suurena huolenamme on, että kovat säästövaatimukset ja paineet niiden nopeaan toteuttamiseen syövät edellytyksiä pitkällä tähtäimellä välttämättömien uudistusten toteuttamiselta. Tämä on riski jota pitäisi pystyä aktiivisesti torjumaan. Toimialojen säästöohjelmiin laskettu tehostamistoimenpiteiden vaikutusten summa – 100 000 sosterin, 120 000 teknisen toimialan ja 100 000 sivistystoimialan osalta – tuntuu varsin suurelta toteutuvaksi jo tämän vuoden budjetissa, etenkin jos siihen pyritään henkilöstömenojen karsimisella ennen kuin työn tekemisen prosesseihin liittyvät tekijät on saatu kuntoon.

Mikään muutosprosessi ei onnistu ellei siihen ole resursseja sitoutua. Tilanteen kehittymistä ”kentällä”, myös työntekijöiden silmin, on tärkeää seurata. Monin paikoin työtä tehdään jo nyt työn määrään nähden niin niukoin voimavaroin, että jo pelkkä ajatus lisänipistyksistä hengästyttää. Näissäkin toimipisteissä muutoksia on kuitenkin saatava, ja mahdollista saada aikaan ja oikein toteutettuna ne vapauttavat työntekijöiden resursseja sinne missä niitä todella tarvitaan.
Vihreä valtuustoryhmä kuuluttaa vaikeiden päätösten keskellä lautakuntien jäseniltä valppautta, aitoa perehtymistä ja valtuuston valmistuvan strategian linjojen mukaista päätöksentekoa. Edellytämme johtajilta rohkeutta ja taitoa lähestyä säästöjä välttäen pikavoittojen tavoittelua keskittyen aitoon vallitsevien toimintatapojen kyseenalaistamiseen, työn sisältöjen ja käytäntöjen uudelleenarvioimiseen. Esimiehet ovat erityisen suuren haasteen edessä muutoksen viemisessä käytäntöön, ja samalla avainasemassa viestimässä muutoksesta ja sen seurauksista kahteen suuntaan; työn tekemisen asiantuntijoille ja toisaalta virkamiehille ja poliittisen vallan käyttäjille.

Puheenvuoro valtuustossa 30.3.2009

Kaisa Saarikorpi: Säästöt ja leikkaukset

2009-03-30T03:30:00.000-07:00

Tänä iltana olen menossa valtuustoon tekemään 1,586 miljoonan euron säästövaatimusta kaupungin toimialoille.

Olen pitkän kiemurtelun jälkeen ymmärtänyt, että nämä säästöt on pakko tehdä.
Sydän kipeänä on pakko hyväksyä, että monesta itselle tärkeästä kohdasta täytyy leikata. Ymmärrykseni kun ei riitä kertomaan, mistä se leikkaus sitten pitäisi tehdä.

Ilmastonmuutosta voi hidastaa säästötoimenpiteillä.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: nyt on loistava mahdollisuus kohdistaa säästötoimenpiteet niin, että tehdään samalla ilmastoystävällisempiä ratkaisuja.
Siihen suuntaan on mentävä joka tapauksessa, joten säästämistavoitteissa suunta kannattaa pitää.

Säästetään materiasta, ei ihmisistä.
Suuntaviittana kaikilla toimialoilla voisi olla se, että pyritään säästämään hankinnoissa ja energiankulutuksessa, materiassa. Otetaan se ensisijaiseksi tavoitteeksi ja mahdollisimman vähän leikataan kaupunkilaisten hyvinvointia.
Ja koska emme säästä vain vuoden 2009 tarpeisiin vaan pitkälle tulevaisuuteen, rakennetaan ennaltaehkäisyä kaikkiin toimialoihin.

Tuhlaamattomuus uudeksi arvoksi.
Kaikilla toimialoilla pitäisi ottaa säästötoimenpiteiden sisällöksi tuhlaamattomuus.
Eletään vaatimattomammin. Tehdään säästöjä myös pienillä teoilla. Isossa kaupungissa niistäkin syntyy isoja säästöjä.
Esimerkiksi:
*Lopetetaan paperin tuhlaaminen.
Nyt on se kohta, jossa pitää miettiä ne vaihtoehdot ja ryhtyä käyttämään niitä.
*Lopetetaan liika lämmittäminen kaikissa kaupungin tiloissa. Toivon, että koululaisetkin voisivat mieluummin saada vähän kylmemmässä luokassa energialamppujen valossa taideaineiden opetusta ja ympäristökasvatusta.
*Suljetaan tietokoneet silloin, kun niitä ei käytetä.
*Säästetään energiaa kaikin mahdollisin tavoin.

Seurataan säästöjen vaikutuksia ja korjataan virheet.
Emme voi vain heittää säästövaatimuksia ja todeta, että vastuumme päättyi siihen.
Kuka seuraa säästöjen vaikutuksia?
Miten saamme tietää niistä?
Ilmiselvät virheet täytyy voida korjata.

Sakari Aaltonen: Järvenpään kunnallisveroprosentti 2009

2008-11-12T13:30:00.000-08:00

Ensi vuoden veroprosentista päätetään pian. Alla on joitakin ajatuksiani asiasta.

1. Kaupungin tulot eivät nykyisellään riitä riittävään palvelutuotantoon.

2. Säästöihin ei Järvenpäällä ole varaa. Nyt väkisin tehdyt palvelujen karsimiset maksaisivat seurannaisvaikutuksien korjauskustannuksina paljon säästöjä enemmän.

3. Asukkailta perittävien maksujen korotuksilla vaikutus kaupungin talouteen olisi marginaalinen, mutta palveluja paljon käyttämään joutuville pienituloisimmille se voisi olla kohtuuton.

4. Velkarahalla ei kaupungin toimintaa voi rahoittaa; se johtaisi korkokuluineen ja vuosittaisine lisälainan tarpeineen melkoiseen syöksykierteeseen. (Tarpeellisiin investointeihin voidaan lainaa ottaa tarvittaessa.)

5. Omaisuuden, tonttien tms. myynnilläkään ei saavutettaisi pysyvää ratkaisua kaupungin talouteen; mitä sitten kun myyntitulot on käytetty? Taloustilanne olisi edelleen huono, mutta omaisuutta olisi entistä vähemmän. Mahdolliset myyntitulot pitäisi käyttää ensisijaisesti lainojen lyhentämiseen tai tarpeellisiin investointeihin.

6. Edellisistä johtuu, että veroprosenttia on korotettava. Tarpeellinen korotus olisi luultavasti kokonainen %-yksikkö, mutta puolikaskin voisi olla hyvä kompromissi. Hallituksen itsepintainen aie keventää valtion tuloverotusta helpottaisi kunnallisveron kiristämisen vaikutuksia suurella osalla palkansaajista.

--

Risto Salovaara: Rohkeutta puolustaa Uudenmaan luontoaarteita

2008-10-25T12:41:00.000-07:00

Uudenmaan virkistysalueyhdistys hallinnoi kymmeniä hienoja alueita Uudenmaan eri puolilla. Yhdistys on Uudenmaan 21 kunnan ylläpitämä ja pääosin rahoittama järjestö. Mukana ovat Järvenpää, Kerava ja Tuusula. Yhdistys hallinnoi myös Sarvikallion aluetta Tuusulanjärven rannalla.

Olin käymässä syyskuussa luontoarvokkaalla Kopparnäsin alueella Inkoossa. Se on yksi yhdistyksen hallinnoimista virkistysalueista.

Uudenmaan virkistysalueyhdistyksessä valtaa käyttää valtuuskunta ja sen valitsema hallitus. Hallituksessa on henkilöitä, jotka eivät yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneita tai joilla ei ole asiaan luontoasiantuntemusta. Se on johtanut huonoon hallintoon ja riitoihin erityisesti Kopparnäsissä, mutta huolissaan olla muustakin kuin muista alueista.

On tärkeää, että kunnallisvaalien jälkeen uusiksi yhdistyksen luottamushenkilöiksi valitaan ihmisiä, joilla on asiantuntemusta luontoasioista, ja joilla on rohkeutta puolustaa Uudenmaan luontoaarteita.

Kaisa Saarikorpi: Subjektiivinen hoitopaikkaoikeus lapsille ja vanhuksille

2008-10-25T10:45:00.000-07:00

Ihminen tarvitsee erityistä hoitoa ja huolenpitoa elämänsä ensimmäisinä vuosina, mutta samalla tavalla viimeisinään.

Lapselle kuuluu järjestää hoitopaikka kotikaupungissaan. Hoitopaikka pitää voida aina valita lapsen edun mukaisesti. Kotihoitoa pitää tukea, niin että se on todellinen vaihtoehto silloin, kun se on perheelle mahdollista ja lapselle hyväksi. Päivähoitoryhmien pitää olla riittävän pieniä ja niissä täytyy olla tarpeeksi hoitavia käsipareja ja kuuntelevia korvia

Vanhukset tarvitsevat samanlaisen subjektiivisen hoitopaikan mahdollisuuden kuin lapsetkin. Heitä on autettava elämään omassa kodissaan niin kauan kuin se on heidän oman etunsa mukaista. Mutta jokaisella vanhuksella täytyy olla oikeus palvelutalopaikkaan tai laitospaikkaan silloin kuin sitä tarvitaan ja se on hänelle parempi vaihtoehto. Vanhusten hoitoon tarvitaan tarpeeksi sekä käsiä että korvia, kotiin ja laitoksiin.

Järjestetään siis subjektiivinen hoitopaikkaoikeus lapsille ja vanhuksille.

Tiina Liimatainen: Vai ei ole lapsista päättäjiksi

2008-10-24T01:31:00.000-07:00

Vai ei ole lapsista päättäjiksi!

Piti ihan hieraista silmiä ja korvia, kun jouduin osallistumaan keskusteluun, jossa vakavasti, siis aikuisten oikeesti, pohdittiin lähetetäänkö Järvenpäästä osallistujat Suomen Lasten Parlamenttiin vaiko ei.Voi pyhä jysäys. Siinä oli yhtäkkiä vaakalaudalla koko arvokas lapsuus, jos lapset päästetään pohtimaan heille tärkeitä asioita. Olin jo ehtinyt luulla, että pienempien luokkakokojen lisäksi, tämä toinen viimekertainen vaaliteemani, lasten osallistaminen kaupunkisuunnitteluun, alkaisi ainakin asennetasolla olla juurrutettu mieliimme yhteiseksi päämääräksemme.

Onneksemme lasten kasvattaminen aktiivisiksi kansalaisiksi, omaan elämäänsä ja ympäristöönsä vaikuttajiksi alkaa järvenpääläisissä kouluissa jo alakoulussa. Oppilaat pohtivat heille tärkeitä asioita: miten koulun yhteinen aulatila saataisiin viihtyisämmäksi, miten koulun pihaa voisi kehittää viihtyisämmäksi ja turvalliseksi. Luokkien edustajat kokoontuvat yhteiseen neuvonpitoon koulun oppilaskunnan hallitukseen ja vievät neuvotellen yhteistä asiaa eteenpäin. Lapset saavat jo ekaluokasta lähtien kannustusta ja pieniä, välttämättömiä onnistumisen elämyksiä siitä, että asioihin voi vaikuttaa. Sivusta seuraajan rooliin ei tarvitse kenenkään jäädä.

Lapsilla saattaa kotitaustasta riippuen olla hyvin erilaiset eväät vaikuttajaksi kasvamiseen. Koulu voi tässäkin toimia eriarvoistumisen jarruna ja opettaa osallistumisen kulttuuria ihan kaikille lapsille. Järvenpään koulut ovat oppilaskunta- ja Nuorisoparlamenttitoiminnallaan olleet valtakuntamme kärkijoukoissa luomassa pysyviä rakenteita lasten vaikuttamiselle.

Vajaa kymmenen vuotta sitten kuuntelin omien ja naapurinlasten huolta heille tärkeästä lähimetsästä. Neuvoin lapsille, kuinka heidän tulisi asiaa viedä eteenpäin kaupungin organisaatiossa. Vihdoin, vuosien kuluttua asia putkahti koneistosta ulos. Lapset saivat palan puistoa lisää. Perusteluissa viitattiin lasten aloitteeseen.

Kahdessa koulussa oppilaskunnan hallituksen toimintaa käynnistäneenä ja vetäneenä voin kertoa, että lapset ovat fiksuja ja luovia ja kaiken kukkuraksi hyvin realistisia päättäjiä. Juuri sellaisia kuin kaupunkisuunnittelijamme olla pitääkin.

Tiina Liimatainen
rehtori
kaupunginvaltuutettu (vihr.kunnallisvaaliehdokas)
kaupunginhallituksen jäsen
Järvenpää

Terho Pursiainen: Köyhyys pois Järvenpäästä

2008-10-23T04:51:00.000-07:00

Minun käsitykseni mukaan oikeudenmukaisuutta mitataan sillä, millaisessa tilanteessa kaikkein huonoimmassa asemassa olevat elävät. Köyhyys on paras mittari.
Toivoisin, että uusi kaupunginvaltuusto paneutuisi hävittämään köyhyyden Järvenpäästä. Sitä varten tarvitaan ajoitettua ohjelmaa.

Ensin on otettava selvää siitä, ketkä kaupunkilaisista ovat köyhiä ja mistä heidän köyhyytensä johtuu. Nimiä ei tietenkään julkisteta. Selvityksen tuloksena tiedämme, montako kaupunkilaista kuuluu mihinkin köyhien ryhmään. Vaikeimmissa tapauksissa köyhyydellä on monta syytä. Perheet ovat moniongelmaisia.

On tutkittava, millaisin toimin kussakin köyhien ryhmässä köyhyys saadaan hävitettyä ja myös köyhyyden syy poistettua. Paljonko se maksaa?
Mitkä keinot ovat lain mukaan kaupungin käytettävissä, ja mitä valtion toimia välttämättä tarvitaan?

Köyhyys ei poistu pelkällä rahanjaolla. Köyhtyminen on estettävä. Miten estetään uusien perheiden suistuminen köyhyyteen?

Köyhyys ei ole vain taloudellinen ongelma. Se on myös moraalinen ongelma. Ihminen, jolla on omatunto, ei voi vapautuneesti iloita omasta onnestaan, jos tietää, että hänen ympärillään ihmiset elävät ahdingossa.

Vaikka köyhyyttä ei kyetäkään hävittämään neljässä vuodessa alkavalla vaalikaudella voidaan tavoitteen toteuttaminen aloittaa vakuuttavasti.

Risto Salovaara: Tasa-arvon laajentaminen

2008-10-22T23:29:00.000-07:00

Tasa-arvon laajentaminen - Pitäisi puhua kaikkien ihmisten välisestä tasa-arvosta, ei vain naisten ja miesten. Tasa-arvoasioissa jokainen ihminen on asianosainen. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaatimukset kaipaavat päivitystä ja sosiaalista viritystä tähän aikaan. Kuntien uudet rakenteet ja palvelujen järjestämisen muutokset voivat vaikuttaa eri tavalla miehiin ja naisiin, nuoriin ja ikäihmisiin, vammaisiin… Tarvitsemme tietoa ja näkemystä sukupuolen ja muiden erojen liittymisestä yhteen; ikä, sosiaalinen asema, etninen tausta, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen.

Esteettömyys on jokaisen etu! - Rakennusten ja julkisten ulkotilojen esteettömyyteen panostetaan. On aika tarttua myös sosiaaliseen esteettömyyteen. On tärkeää, ettei sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto, vammaisuus tai ihon väri luo esteitä sosiaaliseen kanssakäymiseen, asiointiin, osallistumiseen yhteiskunnan toimintaan tai työuralla etenemiseen.

Väkivallan perintöä vastaan - Lähisuhdeväkivaltaa pidetään edelleen Suomessakin yksityisenä ja häpeällisenä asiana, joka salataan. Joka väkivallanteko jättää pysyvän vaikutuksen, se ilmenee monenlaisena psyykkisenä oirehtimisena ja pahoinvointina. Kun lapset todistavat väkivallan tekoja, se ruokkii väkivaltaisuutta. Järvenpään tulee saada toimiva väkivallan vastainen ohjelma.
Maahanmuuttajat mukaan työelämään - Maahanmuuttajat ovat yhteiskunnalle voimavara.

Muuttajat ovat paitsi työvoimaa, myös inhimillisiä, sosiaalisia kontakteja kaipaavia ihmisiä. Avain menestykseen on hyvä suomen kielen taito. Haluaisin nähdä kielitaitoisten muuttajien myös toimivan koulutustaan vastaavissa tehtävissä.
Reilu nimeämiskulttuuri - On määrätietoisesti pyrittävä sukupuolten tasavahvaan osuuteen kuntien ylimmissä luottamus- ja virkamiespaikoissa sekä siihen, että johtavien virkamiesten valinnassa asiantuntemus painaa puoluekirjaa enemmän.

Jyrki Sitolahti: Jätehuollon ja ympäristökasvatuksen kehittäminen Järvenpäässä

2008-10-22T07:40:00.000-07:00

Kesäkuussa (HS 29.6.08) luin hätkähdyttävän uutisen: Tyynen valtameren pohjoiselle puoliskolle on kertynyt ihmisten jätöksenä valtava, noin kaksi kertaa yhdysvaltojen kokoinen jätepyörre. ”Siellä lilluu arviolta saat miljoonaa tonnia jätettä, josta noin 90 prosenttia on muovia”. Onko ihminen lopulta niin piittaamaton, että ympäristö on vaarassa hukkua yli laidan heitettyyn roinaan? Tyynessä valtameressä ensin kärsivät ruokaa etsivät merieläimet, jotka luulevat pieniä muovinpalasia planktoniksi.

Järvenpäässä tilanne ei onneksi ole näin kärjistynyt, mutta millaisia kehittämiskohteita on Järvenpään jätehuollossa?

Jätehuollon periaatteisiin kuuluu, että syntynyt jäte on lajiteltava ja toimitettava hyötykäyttöön priorisoiden raaka-aineeksi hyödyntämistä. Toissijaisesti jäte käytetään energiantuotantoon ja vasta viimeiseksi viedään kaatopaikalle. Järvenpäässä jätteenkeräyksestä vastaa Kiertokapula Oy. Syntyvä jäte lajitellaan bio-, seka- ja kuivajätteeseen, pahviin ja kartonkiin sekä lasi-, metalli- ja ongelmajätteisiin. Yhtenä kehityskohteena on aluekeräyspisteiden huolto: oikeat jätteet tulee ohjata oikeisiin paikkoihin, lisäksi jätteiden keräyspaikat tulee saada siistimmiksi. Kaatopaikkojen metaanipäästöjen hyödyntäminen energiantuotantoon on valitettavasti vielä kokeiluasteella. Toistaiseksi lähiseudulla vain Hyvinkäällä on tarvittavat laitteistot. Suuremmat kaatopaikat sijaitsevat Hämeenlinnassa ja Riihimäellä. Rakennuksilla syntyvien jätteiden hyödyntämisessä on kehittämisen varaa, jätettä ei toistaiseksi lajitella kovin hyvin. Rakennuksilta syntyvää jätettä voitaisiin hyvin lajiteltuna mielestäni hyödyntää paremmin esim. uudelleen raaka-aineena.

Entä ympäristökasvatus? Nuorten asennekasvatuksesta riippuu paljon millaiseksi tulevaisuuden lähiympäristö muodostuu.

Peruskoulujen opetus- ja kasvatustyötä ohjaaviin valtakunnallisiin arvoihin on kirjattu luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen. Tätä arvoihin kirjattua kohtaa toteuttaa Järvenpäässä ala-asteista parhaiten Kinnarin koulu. Kinnarin koulun arkipäivään kuuluu kierrätystä, lajittelua, energiansäästöä, kompostien hoitoa, sään havainnointia ja mittaamista jne. Opetus-, Kasvatus- ja Koulutusalojen säätiö (OKKA) on myöntänyt Kinnarin koululle koulujen ja oppilaitosten ympäristösertifikaatin. Peruskoulun ala-asteilla on Järvenpäässä erilaisia painotuksia Keskuskoulun kotiseudusta Harjulan koulun ilmaisukasvatukseen. Mielestäni ympäristötiedon ja –kasvatuksen osuutta voitaisiin kouluissa lisätä riippumatta painotusalueista, tietysti resursseihin suhteutettuna. Ei myöskään varmasti ole liikaa vaadittu, että oppilaat pitävät kouluympäristön siistinä. Ympäristöasiat koskettavat kaikkia ja ovat tulevaisuudessa yhä enemmän elämän reunaehtoja määritteleviä tekijöitä.

Jyrki Sitolahti, VTM
Vihreiden vaaliehdokas
Järvenpää

Markku Pyy: Joukkoliikenne kunniaan

2008-10-21T11:48:00.000-07:00

Olin aitiopaikalla, kun ministeriö teetti laajan joukkoliikennetutkimuksen. Niiden tulokset voin tiivistää lauseeseen: joukkoliikenteellä on mahdollisuus menestyä, jos sille luodaan kunnolliset toimintaedellytykset.

Ilmastonmuutoksen hillintä pakottaa tekoihin. Liikennepäästöistä 85 % aiheutuu yksityisautoilusta. Siksi haluan, että joukkoliikenteen osuutta lisätään. Matka-aika varsinkin junissa on omaa laatuaikaa. Kävely ja pyöräily vaalivat kuntoa ja terveyttä.

Mielestäni joukkoliikenteen palvelutasoa voidaan parantaa edullisesti. Yhtenäinen lippujärjestelmä, reaaliaikainen informaatio bussien ja junien kulusta ja hyvä opastus hyödyttävät tottunutta kulkijaa, mutta houkuttelevat myös uusia joukkoliikennematkustajia. Tämän lisäksi tarvitaan toimiva syöttö- ja liityntäliikenne, laadukas kevyen liikenteen väylästö, polkupyörien ilkivallalta ja säältä suojatut säilyttämiskatokset sekä riittävä määrä henkilöautojen pysäköintipaikkoja. Matkanteon miellyttävyyttä parantavat myös kunnolliset odotuskatokset ja sujuvat kävely-yhteydet asema-alueilla.

Pidän tärkeänä, että kaikilla kuntalaisilla, ikään, varallisuuteen tai terveydentilaan katsomatta, on mahdollisuus henkilöautosta riippumattomaan elämään. Järvenpäähän on saatava nykyistä joustavampi ja edullisempi palvelulinjasto. Sitä on sekä valtion että kunnan tuettava. Järvenpääläisten tasapuolisen kohtelun vuoksi tulee kaupungin kaikki juna-asemat kuulua samaan lippuvyöhykkeeseen. Koko kaupunki tulisi saada YTV:n lippujärjestelmän piiriin. Toimiva joukkoliikenne ylittää kuntarajat, joten esim. KUUMA -kuntien yhteistyötä tulee tehostaa. Idea työsuhdelipusta on hyvä, mutta sen käyttö tulee muuttaa nykyistä kannustavammaksi.

Arvostan tiivistä asuin- ja työpaikkarakentamista hyvien liikenneyhteyksien, erityisesti raideliikenteen varteen. Lepolan rakentamisessa ei saa vitkastella. Radanvarren maankäytön tiivistyessä tulee junavuoroja lisätä ja täsmällisyyttä parantaa lisäraiteita rakentamalla.

Valtiovalta on ottanut joukkoliikenneasiat vakavasti. Keväällä julkaistussa Liikennepoliittisessa selonteossa, jonka sisältöön pääsin vaikuttamaan, on pääradan välityskyvyn parantamiseen varattu 235 miljoonaa euroa. Vuoden 2009 valtion budjetissa on suhtauduttu myönteisesti pääradan joukkoliikenneostoihin. Jatkossa on huolehdittava, että nämä lupaukset myös pitävät. Joukkoliikennematkasta tulee saada miellyttävä kokemus, kuten olen kertonut tämän lehden pakinassa ”Tulevaisuuden joukkoliikennematka”.

Markku Pyy: Tulevaisuuden joukkoliikennematka

2008-10-21T11:42:00.000-07:00

On aamu klo 7.45. Vilkaisu keittiön monitoriin osoittaa, että liikenne on tänään normaalia. Ei kun matkaan. Kävelen 50 m lähimmälle Teriojan puiston bussipysäkille. Astun sisään sähköllä kulkevaan pienoisbussiin. Vihreän valomerkin leiskahdus osoittaa, että korvanipukkaani upotettu ihonalainen siru oikeuttaa tähän työmatkaan. Pikkubussissa tapaan iloisia tuttuja kasvoja, mutta en kuljettajaa. Bussi osaa reittinsä rautatieasemalle ennakko-ohjelmoinnin mukaisesti ja turvallisesti. Matkalla se pysähtyy automaattisesti Kotitalousopiston kohdalla, sillä siellä odottaa muutama lisämatkustaja. Järvenpääntiellä on vähän yksityisautoja, nekin sähkö- tai aurinkosähkökäyttöisiä. Ilmastotavoitteet ovat tehneet sulun liikenteen päästöille, mutta samaan aikaan polttoaineen saantikin on maapallolta ehtynyt. Kevyen liikenteen väylällä vilisee yksin tai kaksin istuttavia sateelta suojaavia kuplapyöriä. - Kolme minuuttia ja olemme Järvenpään rautatieasemalla.

Siirryn Järvenpään omaan lähijunaan asemakatoksen alla kävellen. Junan ovat avautuvat sirukorttini voimasta ja osoittaa vihreällä ledivalolla istumapaikkani. Nojatuolimatka Helsinkiin alkaa. Ohi kiitää junia yli kahtasataa molempiin suuntiin. Asemilla on kiihdytys- ja hidastusraiteet, joissa vauhtia tasataan nopeiden junien sekaan, kuten nyt autot moottoritierampeissa. Tässäkään junassa ei ole kuljettajaa, saati lipuntarkastajia. Juna lähtee ja ennen Kyrölää olemme jo nopealla raiteella ohittamassa Lepolan alueelta matkustajia keräävän junan. Nopealla raiteella junat ajavat peräkanaa. Turvalaiteautomatiikka hoitaa, ettei kolareita pääse tapahtumaan. - Kymmenen minuuttia ja olemme Pasilassa.

Vaihdan Pasilan maanalaiseen metroverkkoon. Matkani määränpää on Kampin virastokeskus. Viereiseltä laiturilta lähtee suurnopea juna Tallinnan tunnelin kautta Berliiniin. Maapallon vähäiset polttoainevarat on pyhitetty käytettäväksi mannertenväliseen lentoliikenteeseen. Maanosien sisäiset pitkät matkat ovat jääneet suurnopean junaliikenteen hoidettavaksi. -Metro on kolmessa minuutissa Kampissa. Automatiikka hoitaa kuljettamisen turvallisesti ja vähentää palvelustaan sirukortin saldoa. Erään vapaamatkustajan päällä vilkkuu punaista. Valo seuraa vaikka sosiaalisesta valvonnasta kiusaantunut matkustaja vaihtaa paikkaa, ja punottaa itsekin.

Siirryn takaisin maanpäälliseen maailmaan. Otan Kampin asemalta polkupyörän, johon siruni antaa oikeuden. Polkaisen työpaikalle autosta vapaaksi julistetulla keskusta-alueella. – Klo on 8.00, kun olen perillä. Olen virkeänä työpaikalla, olihan joukkoliikennematka nopsa ja miellyttävä. Mietin, kuinka ennen vanhaan ylipäätään joku vaivautui käyttämään kömpelöä joukkoliikennettä. Takana on täytynyt olla joko vakaumus tai pakonomainen tilanne. Muistelen myös joukkoliikennetutkimusten tuloksia, joiden mukaan sillä on kysyntää, jos sille luodaan kunnolliset edellytykset. Hyvin toimiva ja asiakasta palveleva joukkoliikenne on houkutteleva, kätevä ja välttämätön ratkaisu jokapäiväiseen liikkumiseen. Tämä toive oli toteutunut.

Kaisa Saarikorpi: Paperia

2008-10-21T11:24:00.000-07:00

Näiden vaalien alla jaetaan toreilla mahdoton määrä esitteitä ja vaalilehtiä. Niin vihreätkin tekevät. Lehti on niin hieno ja esitteet niin kauniita, että kyllä tekee mieli jakaakin.

Tuntuu silti pahalta. Kukaan ei vielä uskalla luottaa pelkkään nettimainontaan. Jokohan seuraavissa vaaleissa voisi jättää esitteen nettiin ja paperit tärkeämpiin tarpeisiin? Vaikea arvata, kun itsekin mielelläni katson vaalilehtiä ja naamagallerioita esitteistä.

Voisivatkohan puolueet tehdä yhteisen päätöksen tässä asiassa? Vähemmän paperia, enemmän nettimainontaa tulevaisuudessa.

Katri Kakko: Päivähoidon paineita on purettava

2008-10-21T11:16:00.000-07:00

Paluu työelämään on ennemmin tai myöhemmin edessä vanhempain- ja hoitovapaiden jälkeen. Työpaikan saaminen on oma haasteensa, mutta seinä nousee usein vastaan jo lasten päivähoidon järjestämisessä. Lähipäiväkodeista tarjotaan ei-oota ja kehotetaan hakemaan paikkaa kesän jälkeen kun esikoululaiset siirtyvät perusopetuksen piiriin. Jotain on pielessä kun työn aloitukseen liittyvän myllerryksen keskellä perheet saavat panikoida lasten hoidon järjestymisen vuoksi. Suurimpina kärsijöinä ovat tietysti lapset, joille pahimmillaan on luvassa ero sisaruksista ja ehkäpä vielä väliaikaisia hoitojärjestelyitä ennen lopullisen paikan löytymistä.

Päivähoidon tarkoituksena on alkuaan ollut tarjota lapsille perushoito ja huolenpito vanhempien työpäivän ajaksi. Nykyään kunnallinen päivähoito on kaikkien oikeus. Lapset ja perheet saavat päivähoidon tarjoamana muutakin kuin ruuan, levon ja mahdollisuuden leikkiin. Puhutaan varhaiskasvatuksesta, joka sosiaali- ja terveysministeriön määrittelemänä on ”suunnitelmallista ja tavoitteellista vuorovaikutuksellista yhteistoimintaa” jossa ”on oleellista lasten, varhaiskasvatuksen henkilöstön sekä vanhempien vuorovaikutus ja kasvatuksellinen kumppanuus”. Hienoa ja tarpeellista.

Nyt vain näyttää käyneen niin, että päivähoito on vastaamassa kunnissa lähes kaikkiin mahdollisiin lapsiperheiden tarpeisiin. Kyseessä ei ole enää pelkästään hoitopaikkaa tarvitsevien lasten ja perheiden palvelu, vaan vanhemmat hakevat tukea kasvatukseen ja omaan vanhemmuuteen lapsen päivähoidon muodossa silloinkin, kun varsinaista hoitopaikan tarvetta ei ole.

Julkisessa keskustelussa päivähoidosta tehdään usein varhaiskasvatuksen nimissä jopa perusoptetukseen rinnastettava, jokaiselle lapselle tarpeellinen etappi elämässä. Tällöin niputetaan kuitenkin kaksi toisiinsa liittyvää asiaa – päivähoito ja varhaiskasvatus – virheellisesti vain yhteen pakettiin. Päädytään sekä kunnan resurssien että perheiden kannalta ongelmalliseen lopputulokseen: vanhempien kokiessa omat mahdollisuutensa riittämättömiksi he hakevat tukea kasvatustehtäväänsä päivähoidosta kun muut tahot eivät sitä tarjoa.

Mitä kotivanhemmat ja heidän lapsensa sitten tarvitsevat? Tiedollista, taidollista ja vertaistukea vanhemmuuteen. Lasten- ja kodinhoitoapua akuuttiin tai pidempiaikaiseen tarpeeseen. Lapsille virikkeitä, mahdollisuuden ryhmässä toimimiseen ja oppimiseen sekä kontaktin aikuisiin myös kodin ulkopuolelta. Onnistuneen varhaiskasvatuksen on oltava myös kotihoidossa olevien lasten oikeus, ja sen mahdollistamiseen tarvitaan muutakin kuin sinällään tärkeä kuntalisä. Avoimeen varhaiskasvatustoimintaan ja lapsiperheiden arjen sujuvuuteen panostaminen vapauttaa osaltaan päivähoidon resursseja alkuperäiseen tärkeään tehtäväänsä, hoitopaikan tarjoamiseen silloin kun lapsen kotona hoitaminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista.

Risto Salovaara: Nyt tarvitaan toimintaa

2008-10-20T12:09:00.000-07:00

Järvenpään vihreät lähtevät vaaleihin teemoilla, jotka koskettavat meitä kaikkia. Haluamme kotikaupungin, jossa palvelut järjestetään asukkaita kuunnellen ja valinnanvapautta arvostaen. Kuntavaalien asioista monet - terveydenhuolto, liikkuminen, asuminen, koulu, kirjasto, kaavoitus - ovat arkisia. Samalla ne ovat meille kaupunkilaisille erityisen tärkeitä.

Vihreiden toiminnan lähtökohta on ongelmien ennaltaehkäisy, oli sitten kyse ihmisten hyvinvoinnista tai ympäristöuhkien torjumisesta. Haluamme rakentaa liikkumaan kannustavaa kaupunkia. Esimerkiksi terveyden edistäminen edellyttää eri tahojen laajaa ja ennakkoluulotonta yhteistyötä. Lähiliikuntapaikoista on pidettävä hyvää huolta ja kevyen liikenteen edistäminen on paitsi oivaa terveys-, myös ilmastopolitiikkaa.

Ilmastonmuutoksen torjunta on koko Järvenpään yhteinen asia. Nyt kaivataan enemmän toimintaa kuin päivittelyä! Ilmastonäkökulma on otettava huomioon kaavoituksessa, yhdyskuntarakenteessa, liikenteessä, kiinteistönhoidossa ja hankinnoissa. Matalaenergiarakentaminen on aloitettava heti. Seudullista yhteistyötä pitää tiivistää maankäytön suunnittelua, joukkoliikennettä sekä asunto- ja elinkeinopolitiikkaa koskevissa asioissa.

Jotta elämä olisi notkeampaa, meidän kaikkien - ja etenkin ikäihmisten, vammaisten ja lastenvaunuja työntävien - tulee voida liikkua esteittä kaduilla, joukkoliikenteessä ja rakennuksissa. Hyvin usein liikkuminen kompastuu pieniin, mutta ylitsepääsemättömiin esteisiin. Esteettömyys taataan huolellisella suunnittelulla ja oivaltavilla ratkaisuilla.

Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa voidaan edistää joka aloilla ja tasoilla. Tasa-arvon edistämisen pitää näkyä kaikessa kunnallisessa päätöksenteossa, suunnittelussa, valmistelussa ja toiminnassa. Vihreä toiminta on avointa ja läpinäkyvää - kuten vaalirahoituksemme.

Huono-osaisuudesta on pakko puhua, ei maailma muuten muutu. On kiinnitettävä erityistä huomiota syrjäytymisuhan alla elävien ja muiden apua tarvitsevien selviytymiseen. Kaupungin on selvitettävä syrjäytymisen polut ja riskiryhmät ja sosiaalityössä on tunnistettava niin lasten, nuorten, naisten kuin miestenkin erilaisia ongelmia ja tarpeita.

Me vihreät toimimme, kuten puhumme: avoimesti ja uskottavasti - vihreästi.

Kirjoittaja on Järvenpään Vihreiden puheenjohtaja

Tiina Liimatainen: Hyvä peruskoulu säteilee hyvinvointia koko yhteiskuntaan

2008-10-19T11:48:00.000-07:00

Hyvä peruskoulu säteilee hyvinvointia koko yhteiskuntaan. Niin tuli otsikoitua vaalit viime kerralla. Varoituksista huolimatta pitäydyn tässä pinnalta katsoen suppeassa vaaliteemassani edelleen ja entistä härkäpäisemmin.

Koulu ei nimittäin kosketa vain siellä olevia lapsia ja heidän perheitänsä. Siellä lapset ovat hetken hyppysissämme. Siellä on tilaisuus osoittaa heille sitä huolenpitoa ja empatiaa, jota me odotamme heiltä nuorina ja aikuisina. Puutteet tässä näkyvät ja kuuluvat koko yhteiskunnassa.

Paljon voidaan asioita kohentaa harjoittamalla itsetutkiskelua ja kehittämällä työtapoja. Sen olen oppinut valtuusto- ja kaupunginhallitustyössä, työssäni rehtorina sekä tämänhetkisessä päivätyössäni lasten ja nuorten palvelujen kehittäjänä. Järvenpäässä ollaankin ehdottoman oikealla tiellä, kun tukea lapsille ja perheille viedään sinne, missä lapset oikeasti ovat: kotiin, päiväkotiin ja kouluun. Huonosti toimivasta luukuttamisesta, poislähettämisen-kulttuurista, halutaan oikeasti eroon.

Koulun kohdalla kuilu todellisuuteen on kuitenkin niin suuri, että lisäksi sinne tarvitaan suoria hyvinvointi-investointeja. Koulussa on valtava määrä tekemätöntä ennaltaehkäisevää sosiaalityötä. Koulukuraattorit ja sosiaaliohjaajat olisivat alan ammattilaisia vaikkapa kiusaamisen ennaltaehkäisyssä. Muutaman koululta toiselle säntäilevän kuraattorin turvin työ on kuitenkin vaarassa jäädä tulipalojen sammutteluksi.

Vaikuttavin satsaus perustason työhön on tietenkin riittävän pienet luokkakoot. Jos siihen ei vielä tähän päivään mennessä ole keksitty kuntapäättäjiä tyydyttäviä vaikuttavuusmittareita, niin jo on kumma ja ollaan sitten ilman. Sitten saa luvan kelvata lasten, vanhempien ja opettajien tarinat nykykoulusta. Eikä suostuta enää kuuntelemaan jorinoita niistä vanhan kansakoulun 40 oppilaan hiljaisista luokista.

Tarja-Liisa Luukkanen: Mitä tapahtuu kun järjenkäytössä säästetään

2008-10-18T11:55:00.000-07:00

Kyllä täytyy ihmetellä mikä järki kaupunkimme päätöksentekoa oikein ohjaa!
TV.n eräässä ajankohtaisohjelmassa tarkasteltiin joku aika sitten miten
Tuusulan naapurikunnat ovat panostaneet nuorten ja lasten
kouluterveydenhoitoon. Ohjelmassa kerrottiin hämmentävä tieto, että Järvenpää
aikoo säästää 200 000 e "terveiden lasten" kouluterveydenhoidosta.
Virkamiestasolta tämän säästämisen perusteluiksi esitettiin, että terveet
lapset eivät tarvitse kouluterveydenhoidon palveluja.

Nyt on käynyt ilmi, että yksi säästötoimista on ollut ehdotus osa-aikaistaa
Järvenpään lukion terveydenhoitajan virka. Lukiossa on tuhatkunta oppilasta.
Lukiolaisten nostettua asiasta metelin ja ryhdyttyä keräämään adressia
terveydenhoitajan viran puolesta, säästöehdotus on luvattu unohtaa, mutta
virallisesti asia päätetään vasta vaalien jälkeen.

Yleisesti tiedämme, että suomalaiset lapset ja nuoret tarvitsevat tukea
enemmän kuin mitä sitä nykyisellään tarjotaan. On kuntalaisten pilkkaamista,
että tässä tilanteessa kun terveys-, tuki- ja mielenterveyspalveluita pitäisi
lisätä, Järvenpäässä edes harkitaan nuoriin ja lapsiin kohdistuvia
säästötoimia.

Yksi ongelma on, että säästökohteiden valmistelu ei ole julkista.
Säästöehdotusten ja budjettileikkausten suunnittelijoiden, esittelijöiden ja
kannattajien pitäisi esiintyä julkisuudessa omalla nimellään ja naamallaan,
niin että suuri yleisökin voisi ottaa kantaa siihen mistä voi ns. säästää ja
mistä ei.

Koululaitoksesta säästäminen ei Järvenpäässä rajoitu vain lukion
terveyspalvelujen
leikkaamiseen. Kartanon koulussa on kuulemma menossa kaupungin
siivouskokeilu, jossa säästöjä haetaan seuraavasti. Omat kunnan siivojaat on
korvattu yksityisen firman ulkomaalaisilla, suomea heikohkosti osaavilla
siivoojilla.
Tässä on jälleen yksi viesti koululaisille ja vanhemmille, että lapsilla
ei ole merkitystä ja he eivät ole tärkeitä. Myöskään merkitystä ei ole
suomalaisten
siivoojien työllä ja ammattitaidolla.

Koulujen omat siivoojat oppivat tuntemaan lapsia ja voivat sentään
tarpeen tullen edes kommunikoida heidän kanssaan. Uskon myös, että työn
jälki, puhtaus ja yleinen hygienia on suomalaissiivoojien jäljiltä hyvä.
Tämä ei ole mikään pieni asia suurissa kouluissa, jotka suurina yksikköinä
tehokkaasti levittävät joka flunssan ja vatsataudin isoon joukkoon koululaisia
ja koteja.

Yksittäistapauksena voi Järvenpäästä kertoa viime vuodelta, että
kun yksi koululainen potkimalla pahoinpiteli toista, maassa makaavaa
oppilasta,
pahoinpitelyn keskeytti juuri koulun siivooja. Onko yksityisillä, huonosti
kieltä osaavilla esim. tällaiseen kansalaisrohkeuteen tottumusta,
velvollisuudentuntoa tai kielitaidollisia edellytyksiä?

Kolmas Järvenpään kaupungin säästämisen osa-alue on kouluruokailu. Esimerkiksi
Kartanon koulussa ruoka-annoksen kokonaishinta on n. 84 senttiä. Oppilaat eri
kouluissa valittavat, että ruuan taso on huonontunut.

Kouluruokailussa on säästetty pyrkimällä vähentämään henkilökuntaa ja
säästämällä näin palkkakuluissa. Käytetään enenevässä määrin eineksiä ja
valmistuotteita, tuoreen ruuan valmistus itse kouluissa vähenee. Näin kaupunki
kertoo myös keittoloiden henkilökunnalle, että heidän ammattitaidollaan ei ole
merkitystä ja että heidän työnsä on liian kallista. Suuntaus on täysin
ristiriitainen sen kanssa mitä lapsille opetetaan kouluissa terveellisestä
syömisestä, ruuanvalmistuksesta ja ravitsevasta ruokavaliosta.

Kouluissa on säästösyistä puuropäiviä, jolloin moni lapsi ei syö juurikaan
mitään. Sen sijaan lasten nälkä on esimerkiksi Kartanon koulussa ratkaistu
niin, että sieltä voi iltapäivällä ostaa maksullisen välipalan. Kun ruoka-annos
maksaa runsaat 80 senttiä, maksullinen pieni välipala maksaa 1,50 e! Kuka tai
mikä siis tässä tapauksessa maksaa kouluruokailun kun kunta säästää -
vanhemmat.

Pieni välipala ei missään tapauksessa korvaa kunnon ateriaa. On myös luontevaa
ajatella, että kunnon aterian syöneet lapset jaksavat keskittyä oppimiseen ja
koulussaolemiseen toisella tavoin kuin ne, joilla on nälkä. Saattaa olla myös
niitä, joille kouluateria on päivän ainoa lämmin ateria. Täten hyvä-kouluruoka-
kaikille -periaate on myös sosiaalisesti tärkeä.

Haluaisin nähdä ja tavata henkilökohtaisesti sen neropatin (-patit),
joka kuvittelee, että koulutus, olot kouluissa ja nuorten hyvinvointi
paranevat kun
koulut laitetaan säästämään terveydenhoidossa, siivouksessa ja
kouluruokailussa.

Terho Pursiainen: Arvot yhteiskunnassa – arvokeskustelu koulussa

2008-10-18T10:06:00.000-07:00

Otsikkoni on hieman epämääräinen. Jäsennän sen kahteen ongelmaan. Ensimmäinen ongelma on yhteiskunnan arvojen ja koulun arvojen välinen jännite. Toinen ongelma on ihmisen arvon käsitteellinen monimielisyys.

Ongelma 1: Yhteiskunnan arvot ja koulun arvot

Jäsennän ensimmäisen ongelman kolmeen teesiin.

Ensimmäinen teesini on, että koulu ei ole erillinen asia vaan osa yhteiskuntaa.

Toisen teesini mukaan koulun on valmennettava lapsia ja nuoria siihen yhteiskuntaan, joka on olemassa.

Kolmas teesini on, että yhteiskunta on aika sietämätön. Sitä on koetettava muuttaa niillä keinoilla, joita on käytettävissä. Koulu on yksi niistä keinoista, joita on käytettävissä. Sitä on käytettävä.

Ongelma 2: Koulu ihmisarvo

Kouluetiikan (koulun arvomaailman) perusongelma on, kenen agentti koulu on. Vastaus ei ole yksiselitteinen. Sitä voi jäsentää toteamalla ihmisarvon kolme ulottuvuutta.

Ihmisarvon ensimmäinen ulottuvuus on ihmisen arvo muille ihmisille (ns. hobbesilainen ihmisarvo). Hyvinvointivaltio on järjestelmä, joka maksimoi jokaisen ihmisen arvon toisille ihmisille. Koulu on hyvinvointivaltion tärkeimpiä instuutioita. Koulukasvatuksen ja kouluopetuksen tehtävänä on maksimoida jokaisen koululaisen arvo kaikille toisille yhteiskunnan jäsenille.

Toinen ihmisarvon ulottuvuus on jokaisen yksilön itseisarvo (ns. kantilainen ihmisarvo). Vapaa yhteiskunta on järjestelmä, jossa jokainen yksilö on mahdollisimman suuressa turvassa toisilta yksilöiltä ja yhteiskunnalta. Koulun tehtävänä on kasvattaa koululaisista kansalaisia, jotka tunnustavat jokaisen toisen itseisarvon ja elävät niin, etteivät loukkaa sitä ja että jättävät sille mahdollisimman paljon tilaa. Ihmisen itseisarvo on tilaa olla sellainen ihminen kuin omintakeisesti haluaa olla.

Kolmannella ihmisarvon ulottuvuudella ei ole luontevaa nimeä. Sanottakoon sitä yksilön arvoksi hänelle itselleen. Kolmas ulottuvuus on määriteltävä sen tähden, että yksilöllä ei automaattisesti ole kykyä (poweria) olla omintakeisesti, vaikka hänellä olisi siihen ulkonaiset mahdollisuudet. Koulukasvatuksen ja kouluopetuksen tehtävänä on empowerment eli koululaisten johdattaminen omien omintakeisuuden lähteidensä ääreen.

Ihmisarvokäsitteen jäsentäminen auttaa määrittelemään koulun agentuurin seuraavalla komplisoidulla tavalla.

Koulu on yhteisen hyvinvoinnin (hyvinvointiyhteiskunnan), yhteisen ihmisyyden (jokaisen yksilön itseisarvon) ja koululaisen itsensä asiataho eli agentti. Agentuurin ulottuvuuksilla on tärkeysjärjestyksensä. Ehdottomin on yhteisen ihmisyyden vaatimus. Sen jälkeen seuraa sitoutuminen koululaisen omaan näkökulmaan. Mikäli näitä ei loukata, koulu voi toimia parhaansa mukaan yhteisen hyvinvoinnin agenttina.

Lassi Markkanen: Veneenkeikuttajia tarvitaan

2008-10-16T10:26:00.000-07:00

Kiinnostuin politiikasta jo 1970-luvulla.Teiniliitto oli vielä voimissaan ja kouluissa valittiin kouluneuvostoja. Puoluepolitiikka ei saanut näkyä suoraan mainonnassa, joten ns. oikeisto oli naamioinut itsensä "Ole porvari"-tunnuksen alle ja heidän edustajansa jakoivat naama hymyssä olevaa keltaista rintanappia. Vasemmistoa kannattaneet olivat ryhmittyneet "Yleisdemokraatit" - nimikkeen alle ja haastoivat oppilaita pohtimaan yhteiskunnallisia asioita ja puolustamaan maailman rauhaa.
Rintamat olivat tiukat ja kaveriporukatkin muotoutuivat oman aatteen mukaan.Minä kuuluin yleisdemokraattiseen rintamaan - ja jos nyt jälkeenpäin oikein totta puhutaan, niin syyni olivat aika epäpoliittiset.Yleisdemokraateissa nimittäin paransivat maailmaa myös koulun kivoimmat tytöt.

Kouluajoista on jo jokunen tovi, mutta kiinnostus politiikkaan on säilynyt - ja motiivitkin ovat ehkä syventyneet?

Olen toiminut kaupunginvaltuutettuna vuodesta 1996 ja kokemukset ovat välillä olleet aika ristiriitaisia ja turhautuneita.Järvenpään valtuustossa on kokoomuksella ja demareilla määräenemmistö.Käytännössä tämä tarkoittaa, että pikkuryhmittymillä ei ole todellista valtaa, jos eivät saa isoja innostumaan asioista. Vihreät eivät ole suosiolla taipuneet isojen käskyvaltaan, vaan ovat hienosti koko vaalikauden kyseenalaistaneet asioita ja johdonmukaisesti ajaneet omia tavoitteitaan. Arvokeskustelua on herätelty ja äänestyksiä on hävitty - ja vaikka ns. turpiin on tullut monta kertaa, niin kanveesista on aina noustu jaloilleen ja uuteen taisteluun.

Kankeus on voimaa

Tiina Liimatainen: Nyt kun sitten olen ollut kaupunginhallituksessa

2008-10-15T11:51:00.000-07:00

Asetin Keski-Uusimaan Puheenvuoro palstalla (7.2.2007) itselleni tavoitteita kaksi vuotta sitten alkaneelle kaupunginhallituskaudelleni. Lupasin laajentaa repertuaariani, enkä kytkeä kaikkia maailman ongelmia liian suuriin luokkakokoihin. Kova paikka peruskoulun rehtorille. Toivoin myös etten innostuisi lillukanvarsista ja että oikealla hetkellä luottaisin virkamiesosaamiseen.

Hallituksen lisäksi olen niin sanotusti hakenut oppia Siperiasta. Tiedän viimeistään nyt, valmistelijan uraa itsekin hivenen kokeneena, että virkamiehet eivät välttämättä ole juonikkaita poliitikkojen harhauttajia, joiden esityksiin on suorastaan pakko sisältyä joku tekstissä näkymätön, piilevä konnuus. Keskustelukulttuurissamme on kuitenkin valitettavan usein tämänkaltainen perusvire.

Poliitikot saavat toki itsekin osansa tästä keskustelutyylistä. Television vaalihaastatteluita seuratessa tulee usein mieleen, että miksi ihmeessä poliitikot suostuvat moiseen nöyryytykseen. Kieli keskellä suuta yritetään kohteliaasti vastata toimittajan tykitykseen. Politiikka on näköjään maailma, jossa ns. pöytätavat on lupa unohtaa.

Lillukanvarsiin olen takuulla sotkeutunut monta kertaa. Ja siihen liittyen olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että päätöksenteon kieltä tulee arkipäiväistää ja tekstejä tehdä lukijaystävällisimmiksi. Kyllä löytyisi punainen lanka helpommin, jos virkamies ryydittäisi tekstiä omilla mielipiteillään ja toisaalta-toisaalta -pohdinnoillaan. Samalla voisi myös meidän poliitikkojen epäluulo hieman hellittää. Nythän valmistelijan valta saattaa olla ikään kuin piilossa nykyisenkaltaisessa neutraalissa ja superasiallisessa esittämistavassa. Reilusti vaan adjektiiveja mukaan ja ajatukset tekstiin näkymään niin, että päättäjä voisi jo siinä lukiessaan käydä keskustelua virkamiehen kanssa.

Asiantuntemukseen nähden virkamiesten esiintyminen on joskus turhan nöyrää. Ei kaikkea tarvitse niellä. Kyllä meille poliitikoille voisi asiaan pitkään perehtynyt virkamies joskus sanoa, että Hei, oikeesti hei. Eli suora vetoomus. Se olisi myös ikään kuin viesti siitä, että virkamieskin ottaa poliitikon kehittäjäkumppanina vakavasti, eikä vain odottele piinapenkin päättymistä. Joku kummalliseen kommunikointiin yllyttävä juttu päätöksentekosysteemissämme piilee.

Kaisa Hintikka: Vedenpitävä talvi

2008-10-14T10:31:00.000-07:00

Kesähatut ovat muisto vain, ja kevyet mekot ja polvihousut odottavat kaapissa ensi vuotta. Lapset ovat päässeet hyvään vauhtiin päivähoitoryhmissään, joissa järjestetään retkiä joka viikko ihastelemaan värikästä syysmetsää. Syksyssä on minusta aina raikasta uuden alkua ja tekemisen tohinaa. Talven tullen saa sitten kääriytyä lämpöisiin talvivaatteisiin, ja on tarkastettava mahtuvatko lapsille vielä jotkin viime talven vaatteista.

Kuulemma New Yorkissa talvivaatteet eivät ole vuosikausiin menneet hyvin kaupaksi, koska ilmasto on läpi vuoden niin leuto. Myös meidän viime talvemme on puhuttanut monia: Loskaa, loskaa vain. Nelivuotiaani ihmetteli sydäntäsärkevästi miksi maassa ei ole lunta vaikka on talvi. Kun lunta satoi välillä vähän, molemmat lapset hihkuivat riemuissaan: ”Talvi tuli taas!” Ulos ehdittyämme tuo sentin kerros oli miltei sulanut, mutta puristaessaan liukuria rukkasissaan pikku tyttöni totesi toiveikkaasti: "Kyllä voi laskea loskassakin!"

Vedenpitävyys taitaakin olla nykyään kestotrendi lasten välikausi- ja talvihaalareissa. Jotkut asiantuntijat ovat sanoneet, etteivät viimeaikojen leudot talvet ole välttämättä suoraa seurausta ilmaston lämpenemisestä. Niin tai näin, viime talven kurakeleillä ulkoileminen on saanut monet miettimään, millä eri tavoilla ilmaston lämpeneminen voi vaikuttaa lastemme elämään. Joululahjatoiveissani on kipakoita pakkasia ja lumikinoksia talveksi myös Järvenpäähän!

Terho Pursiainen: Kouluyhteisö huoltoon K-U 13.11.2007

2008-10-13T09:59:00.000-07:00

Amerikansaksalainen kirjailija Kurt Vonnegut etsi ihmisen ja muiden eläinten välistä eroa epätavallisesta paikasta. Ero on kysymyksessä ”Miksi juuri minä? Why me?” Jos tiiliskivi putoaa katolta satunnaisen kadunkulkijan päähän, mikään muu eläin kuin ihminen ei parkaisisi: ”Miksi juuri minä?”

Jokelan aluepappi Petri Kauhanen selitti televisiossa, kuinka juuri tämä kysymys askarruttaa ihmisiä näin päivinä Jokelassa. ”Miksi juuri Jokelan lukio? Miksi juuri tämä kylä?”

Kannattaa pohtia, mitä kysymykseen ”Miksi juuri minä?” oikeasti sisältyy. Olisiko siis vähemmän epäoikeudenmukaista, jos uhri olisi ollut joku toinen viaton taho?

Oikeampaa olisi kysyä ”Miksi kukaan?” Ongelmana ei ole se, että onnettomuus kohdistui nimenomaan meihin, vaan se, että onnettomuus yleensä tapahtui.

Jokelan tapaus panee pohtimaan sattuman, yhteiskunnan ja yksilön roolien jakautumista tavallista vakavammin.

Sattuma on monissa tärkeissä asioissa mukana. Jokelan lukion valikoituminen draaman näyttämöksi johtui monista aivan yhtä satunnaisista syistä kuin se, kenen päähän katolta kadulle putoava tiili kumahtaa.

Jokelan surmilla oli myös ilmeisiä yhteiskunnallisia, rakenteellisia syitä. Se elämänmuoto, johon olemme parin vuosikymmenen aikana siirtyneet, tuottaa todennäköisesti uusia, yhtä järkyttäviä ja yhtä ennakoimattomia yllätyksiä. Emme tiedä, mitä ne ovat, missä ne tapahtuvat ja keitä niihin osallistuu. Internetin avaamat mahdollisuudet, ihmisten ajautuminen erilleen toisistaan ja koko ihmiskuntaan kohdistuvat uhat luovat ilmapiiriä, jossa joidenkin äärimmäisen käyttäytymisen todennäköisyys kasvaa.

Yksilöllisen elämän tasoa ei saa unohtaa. Arjen yhteiselämää voi verrata järjestelmään, jonka painetta säätelevät yhteiskunnalliset, rakenteelliset tekijät. Jos paine nousee, jokin osa menee ennen pitkää rikki.

Yhteiskunnasta johtuu, että arjen järjestelmässä rikkoutuu jokin osa. Rikki menevän osan omasta hauraudesta johtuu, että juuri se menee rikki vaikka muut säilyvät ehjinä.

Surmatöihin syyllistynyt nuorimies näyttää olleen epätavallisen hauras ihminen. Elämänmuodon paine valitsi juuri hänet kaikkien joukosta ja hiersi hänet rikki. Jokelan lukio valikoitui murhenäytelmän foorumiksi sen tähden, että se oli juuri hänen ympäristönsä.

Mitä on tehtävä? Tehtäviä on kaksi, kahdella eri tasolla. Suomalaista elämänmuotoa on muutettava niin, etteivät Jokelan lukion kaltaiset murhenäytelmät tee pesää siihen. Yhtä aikaa huollettava yhteiskuntamme kaikkia yhteisöjä niin, etteivät ne murtuisi, vaikka paine niitä kohtaan kasvaisi.

Nyt on varmaankin erityisesti koulukeskustelun aika.

Terho Pursiainen kolumni 13.11.2007 Keski-Uusimaa

Seija Kareinen: Riittääkö raha?

2008-10-12T04:49:00.000-07:00

Järvenpään talouden kohentamiseen on etsitty keinoja, eikä parasta ratkaisua ole löydetty. Tehtävä ei ole helppo. Pelkillä numeroilla ja euroilla ei voi pelata. Tarvitaan myös keskustelua oikeudenmukaisuudesta, kestävästä kehityksestä, alueellisesta ja sosiaalisesta yhdenvertaisuudesta ja vastuusta.

Kaupunkistrategiassa uskotaan ennaltaehkäisyyn, ja siihen Järvenpään vihreiden valtuustoryhmä on tyytyväinen. Ennaltaehkäisyyn liittyy vaikeita kysymyksiä: mitkä keinot ovat tosiasiassa tehokkaita? Kenen ongelmia halutaan ehkäistä? Jaksetaanko tulosten odottamisessa olla kärsivällisiä? Näkyykö panostus koskaan toivottuina lukuina talousarviossa ja tuloksissa?

Tiedämme, kuinka suuri ylijäämä tarvitaan vuosittain, jotta investointivaraa syntyisi. Laskelma on tehty ajattelematta, mitä toiminta todella maksaa. Siksi tavoite on ollut mahdoton. Lakisääteisten palveluiden tuottamista ei voi lopettaa tai vähentää. Toimintakulujen kasvu näyttää väistämättömältä joka vuosi. Liikkumavaraa on hyvin vähän.

Tulojen lisäämisessä on ongelmia. Verotulojen kasvuun ei voi tukeutua, koska se riippuu tulotason ja työllisyyden vaihteluista. Maanmyyntituloja on liian vähän ja maan myynnin nettohyöty voi jäädä pieneksi. Uudet veronmaksajat on nostettu kaupungin talouden pelastajiksi – mutta Järvenpäähän ei tulla ja jäädä, jos palvelut eivät toimi.

Järvenpää on talouden hoidossa samojen ongelmien edessä kuin muut kunnat: velkaantumisen on pysyttävä hallittuna, palveluiden tuottaminen on turvattava ja rakennus- ja korjausinvestointeihin täytyy olla varaa. Olisiko meidänkin syytä harkita edes yleisen palkka- ja hintatason nousun kattamista nostamalla veroprosenttia?

Markku Pyy: Joukkoliikennettä Järvenpäähän

2008-10-11T13:43:00.000-07:00

Maailmanparantajan kahvilaillassa oli ma 3.10 aiheena joukkoliikenne Järvenpäässä. Keskustelun asiantuntijaraadissa olivat liikenneinsinööri Veli-Pekka Saresma Järvenpään kaupungista, ympäristöpäällikkö Otto Lehtipuu VR Osakeyhtiöstä ja yli-insinööri Markku Pyy Ratahallintokeskuksesta. Kaikkia asiantuntijapaneelin jäseniä yhdisti diplomi-insinöörin koulutuspohja ja toiminta joukkoliikenteen hyväksi.

Juontajan toimineen Kaisa Saarikorven avauskysymys liittyi joukkoliikennematkaan, jonka hän suoritti busseilla ja junalla Järvenpäästä Saarijärvelle. Julkisilla kulkuvälineillä tämä matka tuli kalliimmaksi kuin henkilöauton vuokraus. Mitä mieltä on siten käyttää julkisia kulkuneuvoja? Kysymys oli puhutteleva ja pureutuivat asian ytimeen.

Vastauspuheenvuoroista kävi ilmi, että joukkoliikenne on pääomavaltaista toimintaa. Kun kaluston pääomakuluihin lisätään polttoaineen hinta ja henkilökustannukset, syntyy helposti esimerkinkaltainen tilanne. Joukkoliikenne ei ylipäätään ole edullista ilman subventiota. Esimerkkitapauksessa matka koostui monesta osasta ja vaati siten usean matkalipun ostamista. Yksi ja kaikkiin julkisiin kulkuneuvoihin käypä yhteislippu olisi jo edullisempi. Toisaalta matkustamiseen liittyy myös muita kuin rahassa mitattavia arvoja, kuten päästöt, onnettomuusriskit ja junamatkan hyödyntäminen työntekoon tai harrastuksiin. Erikoista esimerkissä on lisäksi se, että Saarijärven läpi kulkee rata, mutta silla ei ole henkilöliikennettä. Raideliikenne on omiaan suurille matkustajamäärille ja tavarakuljetuksille, mutta tällä Äänekosken radalla ei ole operaattorin mielestä riittävästi kysyntää henkilöjunille.

Lähivuosina ei ole mahdollista saada suuria aikaan. Nyt on pureuduttava olemassa olevien liikennejärjestelmien kehittämiseen. Eräs tuleva ratkaisu on saada YTV-liikenteen laajennus käsittämään kehyskunnat, joihin myös Järvenpää lukeutuu yhtenä 14 kunnan joukossa. Tämä HLJ -suunnitelma on käynnissä ja sen pohjana on myös kautta aikain laajin joukkoliikennetutkimus. Pyy kehottikin tässä liikennejärjestelmätyössä mukana olevana kaikkia tutkimukseen pääseviä vastaamaan, jotta seuraavasta seudullisesta liikennejärjestelmäsuunnitelmasta tulisi kattava ja onnistunut. Selvitys osoittanee, että Järvenpään kannattaisi liittyä yhtenäisen lippujärjestelmän piiriin.

Paljon on tehtävää, että myös liityntäliikenne tehostuisi ja pysäköintialueiden laatu ja määrä paranisi. Osa toimenpiteistä ei ole edes kallis, kuten bussi- ja juna-aikataulujen sovittaminen yhteen. Esillä nousi vahvasti polkupyöräilyn edistäminen rakentamalla mm. asemien yhteyteen säältä ja vandalismilta suojattuja pyöräparkkeja. Kaupunki voisi hankkia pyöriä yleiseen käyttöön, kuten ulkomaan monet esimerkit kannustavat. Lehtipuun mukaan myös Helsinkiin on tulossa mittava pyöräohjelma, jonka mukaan asiakas voi omia tunnistetietoja vastaan vuokrata kaupungin pyörän. Pyy toi esille hiljattain Berliinissä nähdyn konseptin, jossa telineeseen lukitun pyörän sai käyttöönsä kännykän soitolla ja kännykkäoperaattori suoritti veloituksen käytetyn ajan perusteella.

Järvenpään merkittävimmän joukkoliikennerungon muodostaa päärata, jonka junissa matkustaa päivittäin noin 12000 ihmistä. Eräänä parannettavana toimenpiteenä todettiin koko kaupunkia kattava yhtenäisen tariffi. Nykyinen systeemi vääristää mm. parkkipaikkojen käyttöä; Haarajoelle tai Saunakallioon luontevasti kuuluvat matkustajat täyttävät keskustan parkkipaikkoja halvemman junamatkan vuoksi.

Myös junaliikenteessä on jouduttu radanpitorahojen niukkuuden vuoksi kehittämään nykyistä päärataa pienillä välityskykyä lisäävillä toimilla. Siinä on onnistuttukin niin, että reilu vuosi sitten Järvenpää sai G-tunnuksella kulkevan lisäjunan. Jatkossa on tulossa myös suurempia satsauksia, sillä Eduskunnan jo hyväksymässä liikennepoliittisessa selonteossa on tämän hallituskauden jälkeiselle jaksolle varattu 235 M€ pääradan kehittämiseen. Tätä varten on Ratahallintokeskus alkanut parantaa valmiuksia ja tekee välityskyvyn lisäämiseen liittyviä liikenteellisiä ja ratateknisiä suunnitelmia. Mm. ympäristövaikutusten arviointiprosessi (YVA) on tarkoitus aloittaa Kerava – Riihimäki välillä jo ensi vuonna.

Järvenpää käyttää joukkoliikenneostoihin noin 15 € asukasta kohden. Jos otetaan huomioon kaupungin hallintoelinten ostamat muut julkiset liikennepalvelut, summa nousee noin 45 €:oon. Lehtipuu kertoi, että Helsingissä joukkoliikenteeseen satsataan noin 200 €/asukas. Tuki on moninkertainen, mutta selvä on palvelutasoerokin. Käytännön esimerkit osoittavat, että toimivaa joukkoliikennettä on vaikea saada alle 100000 asukkaan taajamiin. Pääkaupunkiseudulla ml. kehyskunnat on asukkaita yli miljoona, joten tälle alueelle olisi edellytyksiä toimivaan ja yhtenäiseen joukkoliikenneratkaisuun.

Joukkoliikenne osana ilmastonmuutostalkoita viritti Veli-Pekka Saresmaata ideoimaan maakaasun hyödyntämistä polttoaineena. Maakaasuputki kulkee lähellä Järvenpäätä, mikä herätti toiveita saada Järvenpäähän maakaasun jakeluasemia. Se mahdollistaisi entistä saasteettomamman polttoaineen käytön.

Keskustelujen päätteeksi olimme yhtä mieltä siitä, että joukkoliikennepalvelujen parantaminen Järvenpäässä vaatisi poliittista tahtoa ja rahaa. Se ei taas onnistu Ilman kuntatalouden kohennusta. Niinpä seuraavaan valtuustoon tulisi saada lisää Vihreitten edustajia, joiden vaaliohjelmassa ja jo toteutuneissa käytännön teoissa näkyy joukkoliikennemyönteisyys ja tahto osallistua ilmastonmuutostalkoihin. -Joukkoliikenne kunniaan!
Markku Pyy

Jyrki Sitolahti: Ilmastopolitiikan haasteita Järvenpäässä

2008-10-10T04:48:00.000-07:00

Ilmastokriisi on täällä jo nyt. Tänään tehtävät päätökset voivat kuitenkin keventää ilmastomuutoksen seurauksia tulevaisuudessa huomattavasti. Ilmastopolitiikkaa tehdään lähellä: kunnat ovat Suomessa keskeisiä vallankäyttäjiä ilmastopolitiikan eri osa-alueilla. Kunnat voivat vaikuttaa ilmastopolitiikassa kehittämällä yhdyskuntarakennetta kaavoituksen avulla, kehittämällä paikallista joukkoliikennettä sujuvaksi ja houkuttelevaksi liikkumismuodoksi, parantamalla kevyenliikenteen mahdollisuuksia, parantamalla jätehuoltoa ja suunnittelemalla paikallisia energiahuoltoratkaisuja kestävästi.

Järvenpäässä yhdyskuntarakenteeseen tulisi vaikuttaa suunnittelemalla uudet asuinalueet tiiviiksi ja yhteistyössä joukkoliikenteen suunnittelun kanssa. Esimerkiksi Lepolan alueen kehittämisessä kannatan esitettyä tiiviimpää vaihtoehtoa. Palveluiden tulisi Järvenpään kokoisessa kunnassa sijaita mahdollisimman monelle kuntalaiselle kävelymatkan ulottuvissa. Kevyenliikenteen väyliä ja reitistöä tulee kehittää turvallisemmiksi ja houkuttelevimmiksi kaupungin ja lähiympäristön alueella myös jatkossa. Jätehuoltoa on kehitettävä Järvenpäässä edelleen. Ensisijaisesti on huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Syntynyt jäte täytyy lajitella ja toimittaa hyötykäyttöön priorisoiden raaka-aineeksi hyödyntämistä. Toissijaisesti jäte käytetään energiantuotantoon ja vasta viimeiseksi viedään kaatopaikalle.
Kaupungin omistamien kiinteistöjen energiahuolto perustuu tällä hetkellä kaukolämpöön (94 %), öljylämmitykseen (5 %) ja sähkölämmitykseen (1 %). Kaukolämpö tuotetaan pääasiassa maakaasulla. Kaupungin tulisi mielestäni edelleen ajanmukaistaa energianhuoltoaan käyttää kiinteistöjensä lämmittämiseen jatkossa myös aurinkoenergiaa ja lämpöpumppuja. Kiinteistöjen omistajana kunnan tulee huolehtia lämmityksen ja valaistuksen ylläpidon ekotehokkuudesta ja parantaa yleisesti investoinnein kiinteistöjen energiatehokkuutta. Fortum tulee lähivuosina rakentamaan Järvenpään alueelle biovoimalaitoksen, joka tuottaa kaukolämpöä ja sähköä. Koska voimalaitoksella tullaan käyttämään pääosin puuperäisiä polttoaineita, kaupungin tulisi yhteistyössä Fortumin kanssa selvittää, mistä puu hankitaan.
Rakentamisen energiatehokkuuteen liittyvien säädösten jatkuvasti tiukentuessa Järvenpäässä olevia rakentajia ja asukkaita tulisi informoida paremmin matalaenergiarakentamisesta sekä energiatehokkuusinvestointien mahdollisuuksista, kannattavuudesta ja rahoituksesta. Tätä varten voitaisiin esimerkiksi perustaa tietoa jakava piste.

Lisäksi ilmastopolitiikka ja eettiset näkökohdat tulee ottaa huomioon mm. julkisia hankintoja tehdessä. Kunnan toimiessa työnantajana tulisi työntekijöitä ohjata toimimaan mahdollisimman ilmastoa säästävästi. Järvenpään kestävän kehityksen ohjelman JÄRKEVÄn mukaisesti jokaiselle kuntaorganisaation vastuualueelle on oltava nimetty ympäristövastaava.

Tiina Liimatainen: Peli ei ole suinkaan vielä menetetty

2008-10-09T22:11:00.000-07:00

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Omalla kohdallani on käynyt jossain määrin päinvastoin. Työskentely Järvenpään valtuustossa ja kaupunginhallituksessa, peruskoulun rehtorin työ sekä nyt lasten ja nuorten palvelujen kehittäjän työ on auttanut näkemään, kuinka valtava määrä osaamista meillä on vaikkapa lasten ja perheiden elämää tukemassa.

Järvenpäässä ollaan ehdottomasti oikealla tiellä. On ollut hienoa olla tukemassa kehityssuuntaa, jossa lapsia, perheitä ja vanhuksia perinteisen pois lähettämisen sijaan pyritään tukemaan omassa lähiympäristössään, kotona, päiväkodissa ja koulussa. Nyt on pidettävä huoli, että tältä tieltä ei lipsuta. On oltava kanttia jatkaa mm. pienempien luokkakokojen linjalla ja annettava paras mahdollinen tuki vanhusten hyvään elämään omassa kodissansa. Todellista talousosaamista on nähdä ennaltaehkäisevän työn merkitys. Sen ajattelun vahvistaminen vaatii jatkuvaa keskustelua. Ja siinä me vihreät olemme hyviä.

Katri Kakko: Järvenpää tarvitsee hoitajia

2008-10-08T04:46:00.000-07:00

Järvenpäässä, kuten monissa muissakin Etelä-Suomen kaupungeissa, kärsitään hoitajapulasta. Etenkin sairaanhoitajien osalta tilanne vaikeuttaa jo arjen hoitotyön toteutusta, sillä sijaisuuksia ja vakituisia paikkoja on jatkuvasti täyttämättä. Nämä puutokset hoidetaan pitkälti vakituisen henkilöstön joustoin ja vaihtelevan keikkatyövoiman turvin. Aina tämäkään ei riitä, vaan vuoroja joudutaan tekemään jopa ilman pätevää työvoimaa.

Hoitajien työssä jaksaminen on jo pitkään ollut aivan liian tiukilla. Vaatimukset ja työmäärä tuntuvat vain lisääntyvän edelleen. Kun työpaikkoja hoitajilla on valittavaksi asti, aletaan viimein havahtua tilanteeseen, joka oli ennustettavissa jo vuosia sitten: työntekijöiden saatavuus vaikeutuu etenkin niissä työpisteissä, joissa henkilöstöresurssit on jo entuudestaan nipistetty liian niukiksi. Nyt ollaan syöksykierteessä; vakituinen henkilöstö kuormittuu jatkuvan sijaispulan alla, optimistiset sijaisetkin kaikkoavat, kun hoitotyön arki – kiireessä pitämättä jääneet ruokatauot, toistuvat ylityöt ja äkilliset työvuorojen muutokset, riittämättömyys liiallisen työkuorman alla – vähitellen valkenee.

Terveydenhuolto on pitkälti yhtä kuin tekijänsä. Työvoiman saatavuuden puolesta on taisteltava paitsi yhteisen hyvän vuoksi, myös puhtaasti itsekkäistä syistä. On syytä pohtia, minkälaista hoitoa itse haluamme ja miten haluamme omat vanhempamme hoidettavan. Jokaisen toiveissa lienee hyvä hoito ja työhönsä motivoitunut ja asiantunteva, työmäärästään suoriutuva, potilaan äidinkielellä palveleva henkilökunta. Vielä nämä toiveet Järvenpäässä toteutuvat, mutta kymmenen vuoden päästä tilanne voi näyttää jo aivan toiselta ellei asiaan tartuta tosissaan.

Uskon, että kehityksen suunnan voi vielä kääntää. Tämä edellyttää Järvenpäässä jo lähitulevaisuudessa vahvaa hoitotyön johtamista ja lisää vakansseja, siis myös taloudellisia resursseja terveydenhuoltoon. Paljon puhuttua terveystalohanketta on tarkasteltava myös työntekijöiden näkökulmasta – hoitotyötä asianmukaisesti palvelevat tilat hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrella tulevat varmasti edesauttamaan hoitotyön osaajien jalkautumista Järvenpäähän. Tulevaisuus on tehtävä tänään, myös terveydenhuollossa.

Johanna Kojola: Omaa vai lainattua? - Voimaa kulttuurista

2008-10-07T10:29:00.000-07:00

Taas se pyörähti käyntiin. Sadat suomalaisnuoret jonottavat konserttitalojen edustoilla päästäkseen elämään todeksi unelmaansa, tullakseen Idoliksi. Me TV:n katsojat saamme myötäelää niin surun kuin ilon hetkiä ja seurata kandidaattien matkaa kohti menestystä. Kansainvälinen ohjelmaformaatti on vahva osa Suomen nuorisokulttuurin ja viihteen kenttää.

Meillä Järvenpäässä kasvaa toisenlaisia idoleita. Oma musiikkioppilaitoksemme, tanssiopistomme ja kuvataidekoulumme kasvattaa upeita oman taiteenalansa osaajia . Kulttuurikaupunkina meillä on vahvoja eri taiteenmuotojen ammattilaisia omasta takaa. Järvenpään ensimmäisen kulttuuripalkinnon saanut Värinää – yhteisö on tästä elävä esimerkki. Se tuottaa talkoovoimin oman kaupungin väelle erilaisia taidetapahtumia, hyvää oloa ja aitoja elämyksiä – ja vieläpä ilmaiseksi.

Tuusulanjärven alueen ainutlaatuista kulttuurikulttuuriperintöä tulee vaalia juuri näin, tässä ajassa ja tämän päivän osaajia kannustaen: tarjoamalla kulttuurin tuottajille riittävät toimintaresurssit ja kuntalaisille mahdollisuuden kokea ja osallistua. Tämä Järvenpäässä vahvana elävä osaaminen on voimavara, jota voitaisiin entistä vahvemmin hyödyntää niin koulujemme kulttuurikasvatuksen tukena kuin Tuusulanjärven alueen markkinoinnissa ja liiketoiminnassa yleensäkin – luovana talouden ja kulttuurin liittona.

Hanne Lindström: Taidemansikoita poimimaan

2008-10-06T11:56:00.000-07:00

Elintaso on noussut, mutta se ole enää pariin vuosikymmeneen tehnyt ihmisistä entistä onnellisempia. pikemminkin päinvastoin. Olisiko aika siirtyä kulutuksesta kulttuuriin, tavarasta taiteeseen. Voisimmeko antaa lapsille eväitä oppia taiteen ystäviksi, antaa heille harrastuksen, jota voi jatkaa läpi elämän, josta löytää keinoja ilmaista tunteita, joka koskettaa sydämeen asti.

Kulttuuri on ylevän kuuloinen sana, mutta sen otsikon alta löytyvät bänditreenit, sarjakuvan piirtäminen, valokuvaus, monenlainen luova toiminta, joka todellakaan kuulu vain ”hienoille rouville” vaan kaikille. Taide ei ole itsestään selvää, se muuttuu aikojen mukana, se vaatii oppimista ja syventymistä.

Järvenpäässä on hyvät mahdollisuudet oppia ja harrastaa taidetta.
Asiat ovat paremmin kuin suurissa kaupungeissa, joissa suuri osa halukkaista jää tarjonnan ulkopuolelle tai pienillä paikkakunnilla, joissa monipuolista opetusta ei mahdollista tarjota.

Matkat harrastuspaikoille ovat Järvenpäässä järkeviä, vaikka monilapsisen perheen autokuski joskus toisin ajattelisikin.

Lukukausimaksuja yritetään pitää kohtuullisina, vaikka taideopetuksen järjestäminen on kallista. Ryhmät eivät voi olla suuria koska opettajalla pitää olla aikaa jokaiselle. Opettajalla pitää olla laaja näkemys opettamastaan aineesta, empaattisuutta ymmärtää oppilaan ominaispiirteitä ja pedagogisia taitoja ohjaille oppilasta kehittymään ja syventämään ilmaisuaan. Taideopettajien palkat eivät ole suuria, mutta haukkaavat maksuista leijonan osan.

Tarvitaan tiloja joissa toimia. Järvenpään kaupunki tarjoaa toimijoille iltapäivisin tiloja kouluilta. Tavallinen koululuokka sopii kirjoittajille, mutta kuvataide, teatteri, tanssi tai musiikki vaatii tiloilta erilaisia ominaisuuksia. Silti kouluilla on hyvä toimia, koska tilat ovat edullisia ja lähellä käyttäjiä.
Kunnalla voisi olla kanavia ja ammattitaitoa tiedottaa kulttuuritarjonnasta kaikille asukkaille. Nyt tiedotuskuluista tingitään ja sana ei kulje.

Kunnan pitäisi tukea taloudellisesti yksittäisiä oppilaita, joilla on lahjoja tai tarvetta harrastaa taidetta. Taide- ja taitoaineet ovat monille koulussa huonosti menestyvälle mahdollisuus olla taitava ja siten kohentaa itsetuntoaan. Taide antaa keinoa purkaa ja käsitellä tunteita. Harrastuksista löytää samanhenkisiä ystäviä. Kaikki tämä ehkäisee syrjäytymistä. Siihen kannattaa panostaa. Tällä hetkellä kaupungin taloudellista tukea saavat vain aivan hulluakinhullummassa tilanteessa elävät lapset. Melko pienellä panostuksella valmiiksi järjestettyyn opetukseen saataisiin mukaan myös ne, joiden tilanne on toistaiseksi vain hankala.
Järkevintä olisi opettaa taito- ja taideaineita nimenomaan koulussa, niin että kaikki lapset ja nuoret pääsisivät niistä osallisiksi. Ne tekisivät koulusta mukavamman, niille jotka eivät lukuaineissa pärjää. Taideaineissa on tilaa myös lahjakkaille kokeilla rajojaan ja luovuuttaan erilailla kuin oppiaineissa, joissa pärjää osaamalla sen mitä oppikirjoissa lukee. Taideaineet ovat tärkeitä kaikille murrosikäisille tunnemurroksessa eläville.

Taiteen harrastaminen ei saisi jäädä vain varakkaiden ja aktiivisten vanhempien tarjoamaksi mahdollisuudeksi. Elintaso on niin korkea, että taidekasvatusta pitäisi olla varaa tarjota kaikille.

Taide on mansikoita ja kermavaahtoa sielulle.

Tapio Kangas: Tulevaisuus vihrein silmin

2008-10-05T14:41:00.000-07:00

Täyteen tuli neljä vuotta Suomessa ja mielenkiintoisia vuosia ne ovat olleetkin. Varsinkin sen takia, että olen vihdoin löytänyt kotipaikan, jonne haluan asettua. Ei tullut pohjanmaan pojasta pittsburghilaista, ei lontoolaista, ei edes helsinkiläistä, vaan tuli järvenpääläinen. Se oli sopivan matkan päästä töistä (Pasilasta), junayhteys ja moottoritien läheisyys auttoivat myös asiaa. Ja palvelut sekä tietysti asumiskustannukset. Voiko siis enää enempää pyytää ?

Suomi ja Järvenpää ovat muuttuneet radikaalisti, kun viimeksi näitä mantuja astelin. Valitettavasti ei ollenkaan parempaan päin. Hyvinvointia leikataan ja pahoinvointi lisääntyy. Maata uhkaa lama, vaikka puhutaan työvoimapulasta. Raha liikuttaa ihmistä, eikä ihminen rahaa. Nuoret vieraantuvat, vanhemmat joutuvat tekemään entistä enemmän töitä selvitäkseen ja vanhukset unohdetaan alas ajettuihin laitoksiin. Itse olen nähnyt neljässä maassa maahanmuuttokysymykset suurimmissa mittakaavoissa, seurannut hyvinvoinnin vääristymistä, väkivallan lisääntymistä sekä nähnyt miten käy, kun lopetetaan välittämästä.

Miten tämä kaikki liittyy Järvenpäähän ? Ei välttämättä vielä paljonkaan, mutta kuitenkin väistämättä maailmanlaajuiset kysymykset ovat meilläkin edessä. Valitettavasti Järvenpää ei ole lintukoto, johon ulkopuolinen maailma ei vaikuta. Jotain hyvääkin on nähtävissä. Vihreiden vuosikausia ajamat ympäristökysymykset ovat nykyään tapetilla, mutta paljon on vielä tehtävää. Nyt pitää saada vihreät arvot muillekin elämän alueille. Henkistä voimaa ja fyysistä toimintaa ehkäisemään tulevia ongelmia ja ratkaisemaan olemassa olevia. Tarvitaan vihreyttä vuoden jokaiselle päivälle.

Tapio Kangas (jolla on oikeasti vihreät silmät)
- toimittaja, tuottaja, isä

Terho Pursiainen: Jokelan draama: Mitä on tehtävä? HS 11.11.2007

2008-10-04T09:56:00.000-07:00

Kertovatko Jokelan järkyttävät tapahtumat jotakin Suomen yhteiskunnasta vai onko selitystä etsittävä yhden yksilön poikkeavista piirteistä?

Kysymyksenasettelu on virheellinen. Émile Durkheim osoitti klassisessa itsemurhatutkimuksessaan (1897), että itsemurhat olivat protestanttisilla alueilla huomattavasti yleisempiä kuin katolisilla alueilla. Eroa selittivät yhteiskunnalliset, rakenteelliset syyt, alueilla tyypillinen elämänmuoto. Silti jokainen protestanttinen tragedia oli yksilöllinen draama, jota selittivät yksilön ainutkertainen persoona, henkilöhistoria ja elämänolosuhteet.

Yhteiskunnalliset ja yksilölliset selitykset eivät kilpaile keskenään. Ne ovat erilaisia ja toisistaan riippumattomalla tavalla tosia selityksiä samaan tapahtumaan. Jokelassakin tapahtui jotakin erityistä ja toistamatonta. Sillä on kuitenkin yhteiskunnallinen tausta. On jotakin, mikä antoi aihetta odottaa, että jollakin Suomen paikkakunnalla, jopa jossakin Suomen koulussa, koetaan ennen pitkää äärimmäisiä tapahtumia. Ei ollut ennustettavissa, missä niitä tapahtuu, millaisia ne ovat ja keihin ne liittyvät. Samasta syystä on ennustamatonta, millaisiin nimenomaisiin kauheuksiin tämän jälkeen olisi varauduttava ja missä.

Jokelan tapahtumien tarkkakaan erittely ei anna uutta tietoa yhteiskunnastamme. Se herättelee päättäjiä suhtautumaan vakavammin asioihin, jotka heidän olisi pitänyt tietään ennestään.

Eri tahoilla ollaan tekemässä kiivaasti yhteiskunnallisia johtopäätöksiä tapahtuneesta. Tätä tai tuota asiaa on korjattava. Korjausvaatimusten esittäjien on oltava rehellisiä. Asioiden korjaamiseen olisi pitänyt ryhtyä, vaikkei 7.11. olisi tapahtunut mitään erityistä. Näin on käsitettävä myös ne vaatimukset, joita tässä itse esitän. Niitä on kolme.

Ensimmäinen on kouluun kohdistettujen odotusten selkeyttäminen. Kouluun kohdistetaan ristiriitaisia vaatimuksia, jotka kaikki ovat omalla tavallaan oikeutettuja.

Ensinnäkin koulu on hyvinvointivaltion tärkeä toteuttaja. Hyvinvointivaltion ideana on tehdä kaikista kansalaisista mahdollisimman hyödyllisiä toisilleen. Tätä ensimmäistä perustehtäväänsä täyttäen koulu valmentaa nuorisosta motivoituneita ja osaavia demokraattisen yhteiskunnan kansalaisia ja elinkeinoelämän toimijoita. Tehtävän täyttäminen velvoittaa koulun olemaan avoin ja herkkä sitä ympäröivän yhteiskunnan tarpeille ja vaatimuksille. Myös elinkeinoelämän vaatimukset on otettava huomioon.

Suomalaisessa elämänmuodossa uskotaan siihen, että vapaat, omia tavoitteitaan ja ihanteitaan toteuttavat ihmiset tuottavat eniten iloa ja hyötyä toisilleen. Koulun toisena, yhtä tärkeänä tehtävänä on yksilön tukeminen. Jokaista yksilöä autetaan kasvamaan aikuiseksi, jolla on täyteläisesti omassa käytössään kaikki omintakeiset voimavaransa ja mahdollisuutensa. Koulun kävijä on yksilö. Sitä, joilla on erityisiä vaikeuksia, on tuettava erityisin voimavaroin. Hidasta oppijaa on autettava. Se, jolla on erityisiä lahjoja, on tuettava, jotteivät lahjat jäisi haaskioon. Jokaisen koulun kävijän on voitava luottaa siihen, että hänet otetaan huomioon yksilönä.

Tärkeää on, millaisesta ideologiasta käsin kahta perustehtävää tulkitaan. Päivän kulttuuri tähdentää ylen paljon karkeata hyötyä, aineellisia arvoja. Yksilön menestys käsitetään ahtaasti mammonistiseksi menestykseksi, rahaksi, asemiksi ja julkisuudeksi. Ihmisen perussuoriutumista elämässä on kuitenkin henkinen ja sosiaalinen suoriutuminen. Koulun kahta perustehtävää on tulkittava koulun metatehtävän valossa. Metatehtävänä on auttaa ihmistä löytämään mieli elämäänsä ja tie yhteiselämään. Koulu epäonnistuu molemmissa perustehtävissään, jos nuoret eivät löydä itseään ja toisiaan.

Luultavasti on tehty virheitä, kun on korostettu liikaa itsessään oikeutettua tehokkuusvaatimusta. On liian varhaista jo lukiossa siirtää keskeistä vastuu oman opiskelun suunnittelusta opiskelijalle itselleen. Lukion kurssimuotoisuus hajottaa luokkayhteisöä ja helposti eristää lukiolaisia toisistaan. Lukion kurssimuotoisuus on otettava tarmokkaasti esille. Metatehtävä on perustehtäviä tärkeämpi.

Väkivaltaisten draamojen taustoja tulkittaessa on kiinnitetty huomiota poikien erityisongelmiin. Minä en tiedä mitään, mikä takaisi sen, että mahdollisen seuraavankin väkivaltaisen koulutragedian keskushenkilönä on nimenomaan miesoppilas eikä esimerkiksi yhä syvemmälle omaan maailmaansa eksynyt lukiolaistyttö. Silti, aivan riippumatta Jokelan draaman yksityiskohdista tarvitaan keskustelua tyttöjen ja poikien asemasta kouluyhteisössä ja koulukasvatuksessa.

Keskustelussa, on ollut perusvirhe. Keskustelua käydään sukupuolikamppailun näkökulmasta. Ajatellaan että tytöt ja pojat erityisine tarpeineen taistelevat samasta niukkojen voimavarojen kiintiöstä. Jos poikiin kiinnitetään huomiota, tytöt unohdetaan, ja päinvastoin. Keskustelussa ovat tyttöjen puoltajat ja poikien puoltajat vastakkain.

Opettaja – ja koulu yleensäkin – on jokaisen koulua käyvän yksilön agentti, ei kummankaan sukupuolen agentti. Yksilöiden väliset erot ovat usein suuremmat kuin sukupuolten välisten keskiarvojen erot. Siitä huolimatta näyttää, että monien poikien perusongelmat ovat erilaisia kuin monien tyttöjen.

Väitetään, että tytön ongelmana on usein se, ettei hän luota voimiinsa ja rohkaistu omaan aloitteeseensa. Omanarvontunnon puute johtaa helposti syrjäytymiseen ja osattomuuteen nimenomaan tyypillisestä mammonistisesta menestyksestä, tuloista ja yhteiskunnallisista asemista. Naiset jäävät jälkeen.

Tyypilliseksi miehen ongelmaksi väitetään kyvyttömyyttä käsitellä omia tunteita ja liittyä toisiin ihmisiin syvällä tasolla.

Jos naisen ja miehen osattomuus on näin erilaista, tytöt ja pojat eivät koulussa kamppaile samoista niukoista voimavaroista. He tarvitsevat opettajalta ja koululta erilaista huomiota. Metatehtävänä on yhteisö, ja yhteisö on naisia ja miehiä. Pelastakaa poika ja pelastakaa tyttö. Tangoon tarvitaan kaksi.

Jokelan koulun synkkämielinen keskushenkilö oli ilmeisen lahjakas ja syvästi elävä yksilö. Lohduttoman yksinäinen prosessi näytti imevän häntä destruktiiviseen nihilismin nieluun.

Valtaideologia vieroo elämänkatsomuksia. Koulusta tahdotaan tehdä arvovapaa ja katsomukseton hyödyllisen tiedon sampo. Valtaideologian perustana ovat jalot suvaitsevuuden ja monikulttuurisuuden aatteet. Niistä tehdään järkyttävän virheellisiä johtopäätöksiä.

Nuori ihminen tarvitsee hyväksyvän yhteisön, jossa voi testata muotoutumassa olevia näkemyksiään yhteiskunnan ja elämän perimmäisistä kysymyksistä. Yksinäiseen opiskelijakammioon häntä ei saa hylätä näiden ajatustensa keskelle. Olipa oppiaineen oikea nimi mikä hyvänsä, tarvitaan koko luokalle yhteinen ja tunnustuksesta täysin riippumaton elämänkatsomusfoorumi. Sillä keskustellaan poliittisista, eettisistä ja filosofisista peruskysymyksistä. Nykyiset oppiaineet, keskenään kilpailevat uskonto ja elämänkatsomustieto eivät kumpikaan täytä tätä tarvetta. Elämänkatsomusopetuksen kokonaisreformin aika on nyt.

Helsingin Sanomien vieraskynä 11.11.20007

Kaisa Saarikorpi: Yhdessä uimaan Tuusulanjärveen

2008-10-04T04:38:00.000-07:00

Järvenpää alkoi tuntua kotikaupungilta, kun lasten kanssa löysimme Rantapuiston ja Tuusulanjärven. Kerrostaloasukkaalla oli siinä oma piha ja oma ranta, rakas paikka. Uimme kesä toisensa perään sinilevän joukossa. Eräänä kesänä levä haisi niin ettei järveen voinut mennä. Silloin oli selvää, että jotain piti tehdä.

Kesällä 1998 syntyi Pro Tuusulanjärvi –liike. Keräsimme 8643 nimeä adressiin järven puolesta. Kun ojensimme adressin ympäristöministeri Pekka Haavistolle, saimme kuulla, että valtio myöntää rahaa kunnostustoimiin. Ja Järvenpää ja Tuusula ryhtyvät korjaamaan järven tilannetta. Työ alkoi oikeasti, lopultakin.

Suurin syy järven tuhoutumiseen oli Järvenpään kaupungin sinne laskemat jätevedet. Tämä ongelma on poistunut, mutta edelleenkin järveen valuu likavesiä maatalouksista ja viemäröimättömistä talouksista.

Järveä on hapetettu. Hoitokalastuksella on vähennetty särkikaloja, jotka pöyhivät järven pohjaa ja nostavat ravinteita ylemmäs. Ne ruokkivat siis sinilevää touhuillaan. Rantakasvillisuutta on niitetty. On rakennettu kosteikkoja, jotka imevät rannoilta valuvat rasitteet. Tuloksia on syntynyt. Kasvit, joita järvessä on tavattu viimeksi 50-luvulla, ovat palanneet. Muistan uineeni järvessä, jossa kädet upposivat heti näkymättömiin. Nyt näen käteni ja parhaimmillaan melkein metrin syvyyteen.

Järven ravinnekuormitus on kuitenkin edelleen suurempi kuin mitä järvi kestää. Työn täytyy jatkua.

Me järven rannalla asuvat olemme vastuussa järvestämme. Kukaan muu ei sitä pelasta, kenellekään muulle se ei ole tärkeä. Voimmeko tunnustaa lapsillemme ja heidän lapsilleen, että annoimme viimeisen mahdollisuuden valua hukkaan?

Milloin mennään yhdessä uimaan?

Markku Pyy: Kansanedustaja ratasuunnittelijana!

2008-10-02T12:26:00.000-07:00

Kunnallisvaalit tekevät ihmeitä. Kävin torstai-iltana Tuusulan kunnantalolla liikenneillassa. Siellä esiteltiin illan isännän, keskustan ratahahmotelma Tuusulan ratayhteydestä ihan liikenneministerin läsnä. Hiljaiseksi veti!

Keskustapuolue on pääministerin ilmaisuin julistautunut haja-asutuksen ja kumipyöräliikenteen puolustajaksi. Saman puolueen kansanedustaja on ryhtynyt kuitenkin ratasuunnittelijaksi. Itse ministeri veti linjaa, joka oli näiden väliltä. Tilaisuudessa Kaikkonen esitteli suunnitelman, joka liittäisi Hyrylän raideliikenteen piiriin. Tuntui unohtuvan periaate, että ratakisko on kankeakin jäykempi elementti taipumaan mutkille. Hahmotelma oli erikoinen tulkinta niistä keskusteluista, joita kävin asiantuntijana Anssin kanssa mahdollisiksi Tuusulan raideliikenneratkaisuiksi. Onneksi se esiteltiin hahmotelmana, eikä suunnitelmana. Ideasta itse ministerikin mykistyi.

Ei huonoa, ettei hyvää. Esitys panee Tuusulan ajattelemaan, että kunta ei tule jatkossa selviämään ilman kunnollista joukkoliikenneratkaisua. Varuskunta-alueelle on turha suunnitella 10000-15000 asukkaan keskittymää, ellei liikenneasioita ratkaista samalla. Yksityisautoilun varassa ei Tuusula pärjää. Järkevä kasvusuunta on Jokelan alue rautatieliikenteen varrella.

Oli lohduttavaa kuunnella, että Ministeri Vehviläisen mielestä pääradan välityskyky tulee ratkaista lisäraiteita rakentamalla. Rahaa tälle hallituskaudelle ei kerta kaikkiaan enää ole eikä tule. Katse on suunnattava seuraavaan hallituskauteen ja seuraavan hallituksen liikennepoliittiseen selontekoon. Siellä tullaan suhtautumaan ilmastonmuutokseen nykyistäkin vakavammin. Lainaan ministerin sanomaa: ” Tämän hallituksen liikennepoliittinen selonteko oli vasta alkua todellisiin ilmastonmuutostalkoisiin!” Tämä lupaa hyvää joukkoliikenteelle ja Vihreän puolueen kestävän kehityksen politiikalle. Ministeri mainitsi myös, että joukkoliikenne on muodostumassa kunnallisvaalien kärkiteemaksi. Siitä olen ylpeä Järvenpään Vihreitten puolesta. Meillä on jo toimittu sen puolesta menestyksellisesti.

Tarja-Liisa Luukkanen: Lisääntyvä väkivalta - henkinen ilmastouhkamme

2008-10-02T04:45:00.000-07:00

Stakesin tekemä viimeisin kouluterveyskysely on masentavaa luettavaa. Se kertoo, että yhteiskunnassamme jotain on mennyt surkeasti pieleen. Maailman terveimmistä ja ulkoisen rauhatilan aikana syntyneistä vauvoista kasvaa nuoriso, jonka kokemusmaailmassa väkivalta on huolestuttavan yleistä.

Kouluterveyskyselyn mukaan yläluokkalaisista ja ammattiin opiskelevista pojista joka neljäs ja tytöistä joka kymmenes on osallistunut tappeluun tai heitä on uhattu vahingoittaa fyysisesti. Pojista joka kuudennen ja tytöistä joka kymmenennen kimppuun on käyty fyysisesti.

Koulukiusaamiseksi kutsuttu kouluväkivalta on lisääntynyt erityisesti peruskouluikäisten poikien parissa. 7 % tytöistä ja 10 % pojista kertoo tulleensa kiusatuksi vähintään kerran viikossa lukukauden aikana. Kyselyn perusteella on pääteltävissä, että opettajat havaitsevat vain 25 % kiusaamistapauksista.

Vihreiden aatemaailma yhdistyy yleisten mielikuvien tasolla usein luonnonsuojelukysymyksiin. Nyt on aika voimakkaasti sitoutua suojelemaan myös ihmisluontoa, lapsiamme ja nuoriamme. Paikallisesti, suomalaisen yhteiskunnan tasolla, on kiinnitettävä vakavaa huomiota väkivaltaistumiseen sekä ohjattava yhteisiä varoja ja käytännön toimia väkivaltaistumisen torjuntaan.

Kyseessä on yhteiskuntamme henkisen ilmastokatastrofin uhka. Millaisia aikuisia kasvaa nuorista väkivallan käyttäjistä, joiden väkivaltainen toiminta jää aikuisilta huomaamatta, tai väkivallan ja toistuvan koulukiusaamisen uhreiksi joutuneista nuorista? Tästä näkökulmasta kunnallisvaalit ovat erittäin tärkeät.

On luotava järjestelmä, joka tehokkaasti puuttuu väkivaltaan ja väkivaltana ilmenevään nuorten pahoinvointiin. Väkivallan kitkemisen ja sen henkisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin syihin puuttumisen avaimet ovat paikallistasoilla, kunnissa ja kaupungeissa, ja siellä tehtävissä päätöksissä.

Seppo Ollila: Esteettömyydestä

2008-09-30T04:42:00.000-07:00

Turvallinen ja esteetön liikkumisympäristö on tärkeä niin toimintaesteisille kuin normaalisti liikkuville henkilöille. Katujen ylitysten pitää olla turvallisia ja suojateiden reunakivien matalia. Jalankulkijoilla täytyy olla riittävän pitkä vihreä valo. Pyöräily ja jalankulku pitää erottaa aina, kun se on mahdollista.

Mielestäni Järvenpäähän pitää perustaa vammais- ja esteettömyysasiamiehen toimi. Hänen tehtävänään olisi edistää vammaisten ja eri tavoin toimintaesteisten henkilöiden edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena kaupunkilaisena. Hänen tehtävänään olisi edistää ja seurata vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja perusoikeuksien toteutumista. Hän valvoisi Järvenpään kaupungin rakennetun ympäristön esteettömyyttä ja palvelujen saavutettavuutta.

Esteetön ympäristö on välttämätön eri tavoin toimintaesteisille ihmisille, joita arvioidaan olevan noin kymmenesosa väestöstä. Muille, toimintaesteettömille, se tuo sujuvuutta ja helppoutta.

Esteettömyys on yhteiskunnan toimivuuden mittari. Esteetön yhteiskunta saavutetaan tekemällä liikkuminen, näkeminen, kuuleminen, tiedon hankkiminen sekä vuorovaikutus mahdollisimman helpoksi. Järvenpään kaupungin pitäisi laatia esteettömyyssuunnitelma, jonka toteutumista pitää myös valvoa.

Tiia Pyykkö: Jäke - rakas kotikaupunkini

2008-09-28T04:39:00.000-07:00

Maailmanlaajuisen suosion saavuttaneen Facebook-internetsivuston
Järvenpää-ryhmän erästä jäsentä siteeratakseni totean heti alkuun,
että ”Järvenpää on tunnetila”. Virtuaaliryhmän, joka käsittää yli
tuhatpäisen Järvenpäätä sydämissään kantavan jäsenistön, tunnuskuvassa
kohoavat jylhinä väärinymmärretyt, vihatut ja rakastetut
kolmisointupatsaamme harmaassa talvisäässä. Minua hymyilyttää.
Järvenpää on tällä hetkellä n. 38000 ihmisen kotikaupunki. Koti
on ihmiselle korvaamaton, tärkeä paikka. Se ei nähdäkseni rajoitu
käsittämään vain kodin asuinneliöiden muodostamaa kokonaisuutta vaan
ymmärrän kodin laajemmassa merkityksessä. Matkoilla minua vaivaa
poikkeuksetta puuskittainen koti-ikävä. Mitä niinä hetkinä oikeastaan
ikävöinkään?

Koti koostuu minulle seuraavista asioista: asunnostani,
perheestäni, ystävistäni ja kotikaupungistani. Vaikka maailma on
pullollaan houkutuksia ja upeita paikkoja, palmupuiden alta kaipaan ja
palaan aina kuitenkin tänne kotiini, Jäkeen. Mutta niin kuin on kotia
nikkaroitava ja sisustettava uudelleen, on kotikaupunkiakin jatkuvasti
tarpeen kehittää ja remontoida vastaamaan asukkaiden tarpeita.

Minä haluan olla rakentamassa Järvenpäästä meille ja tuleville
asukkaille aina vain rakkaampaa kotikaupunkia huomioiden eri-ikäisten
ja erilaisten ihmisten kirjon. Vuokra-asuntoja on saatava lisää,
julkisten terveyspalveluiden määrää ja laatua on nostettava. Nuorten
syrjäytymistä on ehkäistävä kaikin keinoin ja kaupungissamme tulee
olla tilaa eri kulttuureille. Ihmisten täytyy saada harrastaa, liikkua
ja kouluttautua laadukkaasti ja monipuolisesti puhtaassa,
turvallisessa, iloisessa ja vihreän vehreässä Jäkessä!

Kaisa Hintikka: Riittävää tukea elämän käänteissä

2008-09-26T04:36:00.000-07:00

Varhaisen puuttumisen hanke eli Varpu-hanke on yksi sosiaali- ja terveysministeriön alulle saattamista kansallisista sosiaalialan kehittämishankkeista. Hankkeen hyvä tarkoitus on ollut auttaa lapsia, nuoria ja heidän perheitään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ongelmien ilmetessä. Keskeinen työväline Varpussa on työntekijän lapseen tai nuoreen liittyvä huolen kokemus, jota arvioidaan Stakesin kehittämän ns. huolen vyöhykkeistön avulla.

Hyvistä tarkoituksistaan huolimatta varhainen puuttuminen antaa aihetta kriittiseen tarkasteluun. Huolen tunteeseen voimakkaasti nojautuva toimintaperiaate asettaa sattumanvaraisia ja epäselviä kriteereitä oletetulle tuen tarpeelle. Jonkin työntekijän pieni huoli lapsesta on toiselle suuri. On myös mietittävä voidaanko Varpu-hankkeen myötä heränneeseen työntekijän huoleen vastata asianmukaisella tavalla. Esimerkiksi 1990-luvun laman seurauksena tehdyt leikkaukset mm. kotihoidontukeen, lapsilisiin ja päivähoidon resursseihin ovat vieneet ammattilaisilta keinoja todelliseen auttamiseen. Sosiaalimenojen kasvun kourissa painivat kunnat eivät useinkaan kykene tarjoamaan asukkailleen täsmällistä ja oikea-aikaista palvelua etenkään lastensuojelussa johtuen mm. tiuhaan vaihtuvasta ja ylikuormitetusta henkilöstöstä.

Lastensuojeluilmoitusten ja huostaanottojen määrän kasvu 2000-luvulla on paitsi taloudellisesti myös inhimillisesti kestämätön kehityssuunta, eikä varhainen puuttuminen näyttäisi ainakaan vielä vähentäneen kumpiakaan. Tutkimuksen mukaan (Myllärniemi 2005) kouluvaikeuksien osuus huostaanottoihin johtaneissa syissä on merkittävä 13 – 17 –vuotiailla. Voidaankin kysyä mitä esimerkiksi kouluopetuksessa ja sen resursoinnissa pitäisi tehdä toisin, jotta kaikille osapuolille raskaan sekä huomattavan kalliin lastensuojelun osuus sosiaalimenoista saataisiin vähenemään. Kouluvaikeuksien tai poikkeavan käytöksen taustalla olevien todellisten syiden selvitys on myös erityistä pätevyyttä vaativa tehtävä. Peruspalveluiden riittävä saatavuus, mutta myös tarvittaessa nopea pääsy erikoispalvelujen piiriin on konkreettista tukea. Esimerkiksi perheiden kodinhoitopalvelua sekä vammaisten avustajien saantia on helpotettava. Avoimempi ja reilu tiedottaminen varhaisesta puuttumisesta parantaisi myös palveluja käyttävien ihmisten oikeusturvaa.

Lassi Markkanen: Yhteinen kaupunki - yhteiset menot

2008-09-25T12:31:00.000-07:00

YHTEINEN KAUPUNKI - YHTEISET MENOT

Järvenpään valtuuston talousarvion 2009 lähetekeskustelussa todettiin yli puoluerajojen varsin yksituumaisesti, että Järvenpään ensi vuoden toimintakatteen kehys 2,8 % on täysin riittämätön kattamaan ja säilyttämään kaupungin palvelurakennetta ennallaan. Keskuskoulun toiminta halvaantuu, kun ekaluokkalaisia ei enää oteta kouluun, Nuorisotoimen hallussa oleva Niemennokan kiinteistö myydään, Villa Kokkoselle etsitään yksityistä toimijaa, Sosiaali- ja terveystoimen resurssit laitetaan ison suurennuslasin alle, joka käytännössä tarkoittaa heikennyksiä ja kohoavia kustannuksia mm. lapsiperheille, vammaisille ja vanhuksille.

Kuitenkin vain vihreiden ja vasemmistoliiton edustajat olivat valmiita veronkorotukseen? Miksi suurimmassa poliittisessa vastuussa olevat Demarit, Kokoomus, Keskusta ja 2000+ eivät tätä mahdollisuutta maininneet laisinkaan, vaan jankuttivat säästöjen välttämättömyyttä ?

Kokoomuksen Helinä Perttu taisi kiteyttää omassa puheenvuorossaan kaikkien puolesta syynkin: "Kaupunkilaiset eivät nyt ole valmiita verokorotuksiin" Jos johtavassa poliittisessa asemassa olevat kaupunginhallituksen jäsenet eivät uskalla vaalivuonna käyttää valtaansa ja etsiä kaikkia keinoja kaupungin taloudellisen tilan parantamiseksi, niin aika populistisella ja hataralla pohjalla kaupungin suurin poliittinen vastuu on. Ei kai verojen korottaminen ole kenenkään mielestä mukavaa, mutta jos sillä saadaan ylläpidettyä kaupungin palvelut edes nykyisellä tasolla, niin miksi sitä ei (henkilökohtaisten äänten menetyksen vuoksiko?) tehtäisi?

Omantunnon kysymys kaikille Järvenpääläisille veronmaksajille: Olisitko sinä valmis maksamaan jokaisesta ansaitsemastasi sadasta eurosta

50 senttiä/euron lisää kaupungin verokertymään palveluiden säilyttämiseksi? - vastaan itse ensimmäisenä yhtä varmasti ja vakuuttavasti kuin Kivikosken Esko - Kyllä.

Tytti Vastamäki: Missä on lasten ja nuorten kulttuuri?

2008-09-24T04:13:00.000-07:00

Järvenpää on elinvoimainen kulttuurikaupunki – mutta missä on lasten ja
nuorten kulttuuri?

Olen useasti selaillut Järvenpään kaupungin nettisivuja, toivoen että
löytäisin lapsille suunnattua kulttuuritoimintaa. Ainakaan lastenkulttuurille omistettua sivustoa, joka usean kaupungin sivustoilta löytyy, en ole nähnyt.

Mutkan kautta sivuilta voi eksyä kulttuurikohteiden kautta Pikku Ainon-kodin
tarjontaan ja sekään ei ole auki kuin kesällä. Nyt peräänkuulutan lasten kulttuuristen oikeuksien tukemista! Monesta kaupungista löytyy lasten ja nuorten kulttuurikeskuksia nettisivuineen, joihin on kerätty saman katon alle – tai ainakin mukaan yhteiseen verkostoon – kaikki taiteen ja kulttuurin toimijat, yrityskummit jne. joista voisi olla toisilleen hyötyä vireän lastenkulttuurin toteuttamisessa.

Järvenpäässä tarjonta tuntuu olevan hajallaan ja mielestäni heikosti esillä. Lasten ja nuorten arvostus tulisi näkyä ja sen vuoksi heidät tulisi ottaa mukaan oman kasvuympäristönsä kehittämiseen – usein lastenkulttuuriin panostavien kuntien katukuvasta voi havaita työn hedelmät elävänä ja värikkäänä kaupunkikuvana ja elämänmyönteisenä kaupunki-imagona.

Kolmen lapsen äitinä arvostan myös palveluiden maksuttomuutta tai vähintäänkin kohtuullisia kuluja – tasapuolisuuden vuoksi tulisi tarjota kulttuuritarjontaa myös niin, ettei tarvitsisi aina olla lompakko auki lasten kanssa liikkuessa.

Risto Salovaara: Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat

2008-09-24T00:29:00.000-07:00

Mielestäni mielenterveyspalveluiden parantamiseen on satsattava heti.
Jos maailmaa parannettaisiin pelkillä puheilla, lasten ja nuorten
mielenterveysongelmat olisi hoidettu jo aikaa sitten.

Mielen sairauksia on kohdeltava kuten ruumiin sairauksia. Myös
mielenterveyteen tarvitaan toimiva hoitotakuu: hoitosuunnitelma, joka
turvaa tien hoitoihin. Kouluterveydenhuollon resursseja on
vahvistettava.

Mikään raha ei koskaan riitä korjaamaan nuorten mielenterveyden
ongelmia, jos vanhemmat, me aikuiset ja koulu eivät ennalta ehkäise
ongelmien syntymistä tai pahenemista. Kustannuksia hoitamattomista
nuorten mielenterveysongelmista ei voi rahalla mitata. Rahalla ei voi
myöskään ratkaista kaikkia ihmisten ongelmia. Kuuluttavan
yhteisvastuuta lähimmäisistä eri yhteisöjen sisällä.

Lapsiperheiden hyvinvoinnille ovat tärkeitä ne palvelut, jotka
tavoittavat kaikki kansalaiset. Neuvoloissa tavoitetaan kaikki perheet
ja lapset, ja mahdolliset ongelmat voidaan havaita jo varhaisessa
vaiheessa. Vanhemmat eivät välttämättä aina itse huomaa, että kaikki
ei ole kunnossa. Terveydenhuolto tulee Järvenpäässä resursoida niin,
että neuvolakäynneillä jää aikaa myös lasten ja vanhempien henkiseen
hyvinvointiin liittyvien asioiden käsittelyyn.

Kouluterveydenhoitajalle ja koulupsykologille kerrotaan asioista,
joista ei vanhemmille voida puhua. Kynnyksen kouluterveydenhoitajan
vastaanotolle on oltava mahdollisimman matala, ja heitä on oltava
riittävästi kaikilla kouluasteilla. Nuorten kohdalla
kouluterveydenhoitaja on matalin kynnys hoidon piiriin, ja ahdistus ja
masennus saadaan pysäytetyksi ajoissa. Tämä edellyttää riittävän
tiheitä vastaanottoaikoja.

Kyse ei ole pelkästään rahan puutteesta, vaan myös tavasta järjestää
palvelut. Koulujen oppilashuolto, perheneuvolat, päihdehuolto,
terveyskeskukset ja psykiatrinen erikoissairaanhoito eivät kohtaa.
Järjestelmän raoista mahtuu putoamaan, etenkin jos potilaalla ei ole
voimia ottaa selvää palveluista.

Risto Salovaara: Ekologinen renkaanjälki

2008-09-22T03:59:00.000-07:00

Keski-Uudellamaalla on paljon pyöräilijöitä, mutta päätöksenteossa heitä ei kuulla. Seudullisissa liikenneprojekteissa pyöräily on hyvin vähäisessä asemassa.
Järvenpään, Keravan ja Tuusulan pyöräilypolitiikkaa on arvioitu keväällä 2007. Raportti vaikutti hyvältä aloitukselta, mutta arviointiryhmän ehdotukset ovat jääneet kuntien hyllyille.

Kestäviä liikennemuotoja kuten pyöräilyä tulee pitää yhtä tärkeinä kuin autoliikennettä. Kuntarajat ylittävä ja seudullinen suunnittelu on ainoa näkyvissä oleva keino saavuttaa kestävä liikennejärjestelmä. Pyöräilyn arviointiryhmän mielestä seudullisen yhteistyön järjestely vaatii kevyen liikenteen ryhmää. On tärkeää, että ryhmä on laaja-alainen ja poikkihallinnollinen.

Arviointiryhmä ehdotti myös yhteistä pyöräilyn/kevyen liikenteen asiamiestä Keski-Uudenmaan kuntiin. Asiamies edistäisi pyöräilyä ja kävelyä liikennemuotoina ja toimisi kuntalaisten yhteyshenkilönä kevyen liikenteen kehittämisessä.
Pyöräilijät eivät ole yhtenäinen ryhmä. Työmatkapyöräilijöiden, liityntäliikenteen käyttäjien, ikäihmisten ja koululaisten tarpeet ovat erilaisia.

Kaavoituksessa pyöräparkkitilan mitoitustarve on huomioitava vastaavalla tavalla kuin autoparkit. Polkupyörien turvallisia säilyttämiskatoksia tarvitaan linja-autoasemien ja junalaitureiden yhteyteen. Pyöräteiden ja jalkakäytävien kunnossapitoa talvisin on parannettava ja väylät tulee pitää esteettöminä koko vuoden.

Autottomana päivänä
järvenpääläinen pyöräilijä Risto Salovaara

Markku Pyy: Pääradan junaliikenne

2008-09-13T14:04:00.000-07:00

Raideliikenne on myötätuulessa. Viimeisimmät tilastotiedot osoittavat, että raideliikenteen matkustajamäärät ovat kasvussa sekä kauko- että lähiliikenteessä. Tälle ilmastonmuutoksen kannalta terveelle ilmiölle tulee saadakin myönteistä kierrettä. Kysyntään pitää pystyä vastaamaan.

Kerava Lahti oikoradan piti tuoda lisää välityskykyä pääradalle, jotta sen liikennettä olisi voitu kehittää radanvarren asutuksen ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Näinhän markkinoin asiaa, kun olin hankkeesta vastaavana oikoradan suunnittelu- ja päätöksentekovaiheessa. Toisin kävi. VR siirtyi samaan aikaan uuteen aikataulukauteen, joka suosi kaukoliikennettä. Lähiliikenne jäi nopean ja Järvenpään ohittavien junien jalkoihin. Tässä vaiheessa Järvenpään matkustajamäärät alkoivat huolestuttavasti kääntyä laskuun ja yksityisautoilu lisääntyä. Myös oikoradan Z – junatarjonta oli alkuun vähäistä, mutta junasuosion ja matkustajien painostuksen myötä oikoradan asemat ja siten myös Haarajoki saivat onneksi lisävuoroja.

Kannatan tiivistä yhdyskuntarakennetta hyvien joukkoliikenneyhteyksien, eritoten raideliikenteen varteen. Lepolan pellot ovat siitä hyvä esimerkki. Siinä pitäisi päästä ripeästi eteenpäin, mutta samalla pitää varmistaa junatarjonnan saatavuus. Päärata kaipaa kipeästi lisää junavuoroja ja palvelutason kohennusta. Se onnistuu vain lisäraiteiden toteuttamisella.

Pääradan suurille lisäraideinvestoinneille ei ole ollut mahdollisuutta valtion niukkojen määrärahojen takia. Työpaikallani on etsitty kuumeisesti ratkaisuja, joilla lähiliikenteen junatarjontaa voitaisiin parantaa pienillä satsauksilla. Siinä onkin päästy vähän eteenpäin. Näkyvin on jo toteutunut, nimittäin G-junan liikennöinti. Tällä polulla Ratahallintokeskus joutuu painimaan vielä lähivuodet. Mutta onpa luvassa parempaakin!

Eduskunta on hyväksynyt liikennepoliittisen selonteon, jonka sisältöä pääsin asemani puolesta tuottamaan. Siinä on vihdoin vihreää valoa pääradalle. Sen välityskyvyn parantamiseen on varattu 235 M€ tämän hallituskauden jälkeiselle jaksolle. Toteutusvalmiuden saavuttamiseksi Ratahallintokeskus on nostanut tehtävän suunnittelupöydälle. Olen vakuuttunut, että pääradan tarjonta tulee paranemaan, ja että ratatyöt alkavat heti, kun rahoitus varmistuu. Nyt pitää tehdä kaikki voitava, että pääradan välityskyvyn ja junatarjonnan parantaminen saadaan seuraavan hallituksen liikennepoliittiseen selontekoon kärkihankkeeksi. –Tulevaisuus on raiteilla!

Olli Kamunen: Leluvuoret kasvavat kodeissa

2008-09-01T00:03:00.000-07:00

Kaupan hyllyt pursuavat nykyään erilaisia lasten leluja. Niiltä ei voi edes välttyä vaikka kiertäisi leluosaston kaukaa. Pesuaineiden, murojen, vaatteiden ja pattereiden ostaja saattaa saada kaupan päällisiksi lelun jos toisenkin. Pikaruokapaikoissa leluja on saatu kylkiäisinä jo pitkään. Ilmeisesti lelukylläinen kasvuympäristö on aikuisen näkökulmasta lapselle hyväksi. Ainakin markkinaihmisten mukaan.

Mielenkiintoiseksi tämän asetelman tekee se, ettei lapsi todellakaan tarvitse ympärilleen lelujen paljoutta ollakseen onnellinen. Lapsella on olemassa nimittäin aivan erityinen kyky leikkiä myös ilman leluja, tätä kykyä kutsutaan mielikuvitukseksi. Kaupan hyllyjen erilaiset soivat, liikkuvat, värikkäät, monimutkaiset lelut ovat omiaan turruttamaan kasvavan ihmisen alun mielikuvituksen. En toki ole sitä mieltä että leluton kasvuympäristö olisi lapselle parhaaksi, mutta kohtuus kaikessa. Nykypäivän lapsella on usein niin paljon leluja ettei hän edes itse muista niitä kaikkia, ja lisää tulee lähes jokaisella kauppareissulta. Lelujen paljous lisää ärsykkeitä ja liialliset ärsykkeet huonontavat esimerkiksi lapsen keskittymiskykyä.

Lapsen leikkimistä on tutkittu paljon. Erilaiset tutkimukset ovat vain vahvistaneet sitä, mikä on ilman tutkimuksiakin selvää. Lapsi kehittää itselleen leikin ainekset ilman valmiita lelujakin. Esimerkiksi luonto on täynnä lapselle sopiva leluja, jotka muuntautuvat lapsen mielessä eläimiksi, ihmisiksi tai vaikka autoiksi. Joskus lapsi tarvitsee tähän hieman aikuisen apua. Käpylehmien teko yhdessä lapsen kanssa on hyvä tapa harjoittaa vaikkapa lapsen kädentaitoja.

Liikojen lelujen ostamisen sijasta lapsi tarvitsee mieluummin aikaa vanhemmilta. Aikaa leikkiä ja olla yhdessä. Aikuisella on mahdollisuus kehittää lapsen leikkitaitoja ilman lelujen ostamista ja leikkiessä lapsi oppii paljon muita tärkeitä taitoja, esimerkiksi koulua ja elämää varten. Lapselle annettu aika ei kerrytä kasvavaa jätevuorta, eikä maksa mitään...

Markku Pyy: Lepolan pellot

2008-08-29T14:16:00.001-07:00

On ollut mielenkiintoista seurata, miten alueiden käyttö edistyy raakamaasta kaavoituksen kautta asuintuotantoon. Prosessin alkupäästä on hyvä esimerkki Lepolan pellot, jotka soveltuvat hyvin asuinalueeksi. Alue on riittävän laaja tehokkaaseen ja nopeaan rakentamiseen ja se sijaitsee mainiosti lähellä keskustan toimintoja, Kyrölän rautatieaseman vieressä. Näin Järvenpää voi osallistua hyvin ilmastonmuutostalkoisiin; energiatehokkaasti rakennettu kompakti asuinalue on hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä ja eritoten vähäpäästöisen sähköradan vaikutuspiirissä.

Alueen kaavoitus alkoi suhteellisen kivuttomasti. Kohde ei joutunut vahvojen valitusten riepottelemaksi. Sen sijaan maan hankinta lähentelee farssia. Ensin kaupunki hiersi vapaaehtoiskauppoja tuloksetta. Sitten seurasi kaupungin oikeuksiin kuuluva lunastuslupaprosessi. Valtion omaisuutta hallinnoiva Senaattikiinteistö pisti ja pistää edelleen kampoihin oikein kunnon otteella. Valtioneuvosto antoi lunastusluvan, mutta Senaattikiinteistölle ei kelvannut määritelty raakamaan hinta, eikä lunastettavan alueen laajuus. Asiaa puidaan nyt maaoikeudessa. Aikaa palaa ja asuntoja tarvitsevat kärsivät asian pitkittymisestä ja todennäköisesti tonttimaan hinnassa.

Lepola oli riittävän iso alue, että siitä kannatti järjestää aivan oikeutetusti arkkitehtikilpailu. Tällaisen alueen hyvä käyttö vaatii todella laajan asiantuntijajoukon pohdintaa. Lopputulos asetettuihin lähtökohtiin oli onnistunut. Saarekemainen rakentaminen korostaa alueen ilmettä ja luo viihtyvyyttä. Sisäisen liikenteen järjestely ja liittyminen katuverkkoon on luonteva. Siinä on otettu huomioon myös liikenneturvallisuusasiat. Eniten keskustelua ja kritiikkiä on kohdistunut melusuojaukseen, joka on jatkosuunnittelun haaste, mutta hallittavissa. Olenkin sitä mieltä, että tähänastiset suunnitelmat ovat hyviä jatkotyölle.

Kaupungin on tarkoitus viedä kaavoitusta eteenpäin voittaneen kilpailuehdotuksen pohjalta. Se sallii kodin n. 2000 asukkaalle. Viime viikolla tuli julki kilpaileva ehdotus n. 3000 asukkaalle. Uudessa ideassa on hyvää se, että hyvien joukkoliikenneyhteyksien varteen olisi saatu tiiviimpi rakentaminen. Mutta idean ajankohta oli pahasti myöhässä. Sen aika olisi ollut arkkitehtikilpailuvaiheessa, reilu vuosi sitten. Kaavoituksen pohjaksi jo valitusta ja voittaneesta suunnitelmasta poikkeava idea saisi sitten pontta uusille valituksille ja vaatimuksille. Prosessi olisi todennäköisesti pitkittynyt. Keskari julkaisi tästä 25.8.2008 yleisöpalstakirjoitukseni.

On puhuttu alueen rakentamistavasta. Kaupungin suunnitelma on, että se annetaan rakennusurakoitsijan käsiin. Korkeintaan yksityisten muodostamat ryhmät voisivat päästä omatoimiseen rakentamiseen. Tässä on hyvää se, että alueelle saadaan yhtenäistä rakennustyyliä ja rakentaminen sujuu ripeästi. Malli vaatii tosin kaupungilta kovaa otetta rakentajiin, ettei taloudellinen etu köyhdytä lopputulosta ja sen laatua. Mutta miten käy sitten Järvenpäässä asuvien, kipeästi tonttimaata kaipaavien rakentajien. Lepola ei tuo siihen mitään. Houkuttelevaksi rakennetulle alueelle muuttaa uudisasukkaita pääosin muualta. Kaupunki saa uusia veronmaksajia ja kerää tonttimaasta urakoitsijan välityksellä sievoisen voiton.

Kuinka pärjätään sitten junayhteyksien kanssa. Kyrölän asemalle tulee lisäkäyttäjiä. Nykyinen tarjonta ei ole riittävä nyt saati sitten, kun Lepola valmistuu. Tuulinen peltoaukio ja kerran tunnissa pysähtyvä H-juna ja muutama G-juna ei ole hyväksyttävää joukkoliikenteen palvelutasoa. Lisävuoroja, sen edellyttämiä lisäraiteita ja nykyistä laadukkaampia asemajärjestelyjä tarvitaan.

Oikorata Keravalta Lahteen tuli. Selvitykset osoittivat, että pääradalta vapautuu kapasiteettia junien lisätarjontaan, poistuihan sieltä oikoradalle tavarajunia ja kaukoliikenteen junia. Siinä kävi sitten toisin. VR muutti oikoradan myötä junien kulkua nk. vakioaikataulun mukaiseksi. Se on toki hyvä koko valtakunnallista verkottunutta liikennettä ajatellen, mutta siitä kärsi lähiliikenne. Junatarjonnan lisäämiseen ei juuri jäänyt tyhjiä aikataulurakoja, vaan lisävuorot jäivät marginaalisiksi.

Moni taho, myös itse olen vaikuttanut kaikissa mahdollisissa tilanteissa rahoituksen järjestämiseksi pääradalle, kipeästi kaivattuja lisäraiteita varten. Asemani puolesta siihen on oivat mahdollisuudet. Vihdoin liikennepoliittinen selonteko antoi asiaan vihreää valoa. Seuraavalle hallituskaudelle on pääradan välityskyvyn lisäämiseen 235 miljoonan euron varaus. Myös joukkoliikenteen ostoille varatut määrärahat vuoden 2009 valtion budjettiin osoittavat, että maan poliittinen johto suhtautuu vakavasti ilmastonmuutoksen torjuntaan edistämällä joukkoliikennettä, Nyt kaikkien kynnelle kykenevien tulee huolehtia siitä, että em. myönteinen kehitys myös toteutuu.

Martti Karulinna: Kasinokujan häiriköt saatiin kuriin

2008-08-28T00:08:00.000-07:00

Olen jälleen kokenut, että hyvällä yhteistyöllä voidaan saada paljon hyvää aikaan. Esimerkiksi kaupungin parkkipaikka Kasinokujalla Rantapuistossa. Rantapuiston toimelias asukasyhdistys sai kaupungin kanssa aikaan sen, että 10 vuotta jatkunut autoralli on lähes loppunut.

Saimme aikaan sen, että parkkipaikalla tehtiin ympäriajo mahdottomaksi. Eli jaettiin parkkipaikka kahtia. Josta huomasimme, että tämä ei sitten enää kiinnostanutkaan ajajia. Koska nyt joutui pysähtymään ja vekslailemaan edestakaisin, joka ei sitten ollutkaan enää hauskaa. Samoin saimme Kasinokujalle yhden kunnon töyssyn (korotuksen) ja 30 km nopeusmerkin, sekä pakollisen pysähdysmerkin Helsingin tielle ajettaessa.

Olemme kovasti kiitollisia kaupungin tekniselle toimelle, vaikka se jonkun verran kesti, ennen kuin se oli kaikki koukerot ja luvat läpi käynyt. Lopputulos on kohtuullisen hyvä. Uskoisin että Järvenpäässä painitaan samoja asioita ympäri kaupunkia. Mutta esimerkin vuoksi kannattaa tarttua härkää sarvista .

Olli Kamunen: Päiväkotien henkilöstömäärä puhuttaa

2008-08-26T00:02:00.000-07:00

Päiväkotien henkilöstömäärä on pitkään puhuttanut Järvenpäässä, ainakin päiväkotien henkilökunnan keskuudessa. Lapsiryhmät kasvavat ikäänkuin huomaamatta ja erityisen tuen tarvitsevien lapsen määrä kasvaa myös. Ikävä kyllä henkilöstön määrä ei kasva samassa suhteessa. Suomen päivähoitolaki määrää oikean määrän aikuisia suhteessa lapsiin. Valitettavasti asia ei kuitenkaan toimi kaikkien pykälien mukaan ainakaan kaikissa Järvenpään päiväkodeissa. Ongelmana on se, että nykyinen päivähoitolaki on väljä ja tarjoaa kunnille porsaanreikiä jota käytetään hyväksi. Ikävä kyllä lasten kustannuksella.

Turvallisen hoitopäivän mahdollistuminen vaikeutuu, kun yhdelle aikuiselle tulee vahdittavaksi liikaa lapsia. Korkeista aidoista ja turvallisista välineistä ei juuri ole hyötyä, mikäli silmä- ja käsipareja ei ole tarpeeksi. Kaikilta tapaturmilta ei tietenkään voi välttyä, vaikka päiväkodeissa työskentelisi jokaista lasta kohtaa kymmenen aikuista. Pikku kolhut ja törmäykset sattuvat vaan kuulumaan lapsen elämään. Vakavammat onnettomuudet eivät.

Lisäksi koulutetun henkilökunnan ja avustajien puute näkyy myös muussakin kuin hoitopäivän turvallisuudessa. Kun henkilökuntaa on vähän tulee lasten hoitamisesta valitettavan usein liukuhihna työtä, jossa lapsia saatetaan ulos-sisään-syömään-nukkumaan, pystymättä pysähtymään kuuntelemaan yksittäistä lasta ja hänen tarpeitaan. Lapsen hoitaminen onnistuu kyllä pienilläkin resursseilla, mutta kasvattaminen, opettaminen, kuunteleminen ja keskusteleminen lapsen kanssa onkin jo vaikeaa jos lapsia on liikaa yhtä aikuista kohden. Tilapäiset suhdelukujen ylittyminen on ymmärrettävää, mutta kun alimitoituksella tehdään työtä lähes päivittäin on se jo paljon pois lapsilta. Lisäksi se kuluttaa voimia myös henkilökunnalta.

Mielestäni Järvenpään tulisi lisätä resursseja lasten päivähoitoon ajoissa. Kun yhdellä työntekijällä on liian paljon lapsia vahdittavana on liian suuri vaara sille että jotain traagista tapahtuu. Lisäksi Järvenpäässä työskentelee useita ammattitaitoisia opettajia, hoitajia, avustajia ja muuta päivähoidon henkilökuntaa joiden ammattitaito menee hukkaan, kun aikaa sen hyödyntämiseen ei ole tarpeeksi. Lapsiin ja nuoriin panostaminen antaa moninkertaisesti enemmän tulevaisuudessa.

Hanne Lindström: Nuoret ja politiikka

2008-08-22T11:28:00.000-07:00

Viime viikolla (K-U13.8.08) luimme että nuoria ei kiinnosta politiikka eikä varsinkaan ehdokkuus kunnallisvaaleissa.

On monta syytä, miksei nuoria saada innostumaan valtuustotyöstä, vaikka siellä olisi mahdollisuus vaikuttaa moniin lähiympäristömme ja jokapäiväisen elämämme asioihin.

Nuoret eivät ole välttämättä vielä sitoutuneet asuinpaikkaansa. Opiskelemaan lähdetään sinne missä on oppilaitoksia, työmahdollisuuksia, elämää, oma rakas. Siinä iässä koko tulevaisuus on auki ja maailma kutsuu. Vaikka nuori muuttaisi omaan pikku yksiöönsä lapsuutensa kotikunnassa, sitä tuskin mielletään lopulliseksi asettumiseksi.

Nuoret opiskelevat päivät, tekevät töitä illat ja viettävät vilkasta seuraelämää. Elämä on kiihkeää ja murroksessa. Ei välttämättä riitä aikaa istua kokouksissa ja lukea monisatasivuisia taustaselvityksiä. Kokoukset eivät ole raflaavia ja nopeatempoisia, vaan hitaita ja junnaavia. Joka kokouksessa käsitellään asioita, jotka eivät kiinnosta. Jokaisen viemäriputken sijainnin mietintään on osallistuttava (– ja varsinkin siihen, jos ympäristöasioista välittää). Jos nuorella on vain yksi tai muutama asia, johon haluaa vaikuttaa, on taatusti helpompiakin keinoja kuin istua neljä vuotta valtuustossa.

Itse olisin nuorena hermostunut jopa demokratiaan: onhan kauheaa katsoa kun enemmistö päättää jotain vastoin kaikkia tärkeimpiä periaatteitani, enkä voi mitään.

Vaikka nykyiset nuoret ovat monella tapaa oppineita ja valveutuneita, vain hyvin harva parikymppinen vielä luottaa osaavansa hoitaa kaupunkinsa asioita, olla asiantuntija terveydenhuollossa, kulttuurissa, kaavoituksessa, koulutuksessa, taloudessa, päivähoidossa jne. Osaa kunnanpalveluista nuori ei ole kokeillut edes käyttäjänä.

Nuoren on oltava tavattoman itsevarmassa valtuustossakin, ettei alistuisi uskomaan, että valtuuston vanhat parrat tietävät mikä on oikein mikä ei. Kymmeniä vuosia valtuutettuna toiminut arvovaltainen herra saattaa olla niin varma ja vakuuttava, että ryhmän nuori ei jaksa uskoa että itse voisi tietää paremmin.

Helposti aivan nuori on valtuustoryhmän maskotti, se jota lehdet valokuvaavat. Haastatteluissakin häneltä saatettaan kysyä jostain hauskasta pikkuasiasta, sillä aikaa kun ”oikeat asioista” vastaavat ” ”oikeat valtuutetut”.

Osa nuorista äänestää itseään selvästi vanhempaa ihmistä. Nuori on vasta tullut ikään, jossa itse hoitaa edes omat asiansa. Siihen asti vanhemmat ihmiset ovat olleet niitä, jotka pyörittävät ”peruspalveluita” ja vastaavat taloudesta niin kotona kuin koulussa. Aikuiset tuntuvat turvallisilta. Eikä aikuinen valtuustossa tietenkään aja vain omia asioitaan, vaan haluaa maailmasta niin hyvän ja kauniin lapsilleen ja lapsenlapsen lapsilleen kuin vain mahdollista. Keski-ikäinenkin ymmärtää, kuinka tärkeä elämänvaihe on nuoriaikuisuus ja mitä tapahtuu, ellei siinä elämän vaiheessa olevia tueta kaikin keinoin.

Jos joku nuori on sitä mieltä, että näen tämän asian väärin, muistan väärin miltä nuorena tuntui, niin pyydän, että hän harkitsisi ryhtymistä ehdokkaaksi ja kunnanvaltuutetuksi. Vaikka ymmärrän että nuoria ei ole ehdokkaana, toivoisin asian olevan toisin. Nuoria tarvitaan mukaan. Nuoret innostavat toisia nuoria äänestämään ja ajattelemaan että politiikka kuuluu myös nuorille.

Puolueiden nettisivuilta löydätte ohjeet kuinka ilmoittaudutaan ehdolle lokakuun kunnallisvaaleihin.

Kaisa Saarikorpi: Kuinka junassa voi ostaa lipun?

2008-08-21T12:21:00.000-07:00

Nousin junaan Järvenpään asemalta ja lähdin matkaan kohti Helsinkiä. Tällä kertaa löysin lipunmyyntivaunun heti. Istuin alas odottamaan konduktööriä, jotta voisin ostaa lipun. Tuli Kyrölä, tuli Kerava ja tarkkaavaisuuteni herpaantui hetkittäin. Onneksi en sentään uppoutunut kirjan lukemiseen. Keravan jälkeen konduktööri syöksähti ohitseni reipasta vauhtia. En ole ujo ihminen, mutta jostain syystä ääni takertui kurkkuuni, kun yritin hihkaista hänen peräänsä: "Hei".

En siis onnistunut pysäyttämään lipunmyyjää Ymmärrän kyllä, että vastuuta kantavana matkustajana minun olisi pitänyt juosta perään ja yrittää saada lujaa vauhtia etenevä konduktööri kiinni. En tehnyt niin, vaan odotin, tulisiko hän takaisin. Sain odottaa kauan. Vasta Tikkurilan jälkeen pääsin ostamaan lippua.

Ihmettelenpä miten minua ujommat ihmiset selviävät lipunostotehtävästä. On uskallettava kiinnittää koko vaunun huomio itseensä hihkumalla konduktööriä pysähtymään. Ehdotan lipunmyyjille uutta tapaa. Saapuessaan junavaunuun, konduktööri voisi isolla äänellä sanoa:

-Junalippuja, olkaa hyvä.

Ja hän voisi toistaa sen pari kertaa, kun hän rauhallisesti kulkee vaunun päästä toiseen. Näin myös ujot ja hitaat voisivat turvallisesti matkustaa junalla. Konduktöörit eivät kai ole ujoja. Hitaita he eivät ainakaan ole.

Katri Kakko: Kerhomaksu kiristää nyörejä

2008-08-14T22:35:00.000-07:00

Eletään taas kesälaitumilta palaamisen aikaa. Koululaiset aloittivat aherruksensa ja harrastustoiminta käynnistyy vähitellen kesätaukojen jälkeen. Järvenpään Maahisen puiston kerholaisille kesä toi kuitenkin tullessaan ikäviä yllätyksiä. Lapset päättivät kerhovuotensa keväällä hyvillä mielin aavistamatta lainkaan, että kerhotoiminnan jatkaminen syksyllä ei ehkä olisikaan selvyys. Useat Maahisen puiston varhaiskasvatuskerhoon tyytyväiset vanhemmat pitivät kerhon jatkamista ensisijaisena vaihtoehtona kotihoidossa olevan lapsensa kasvun ja kehityksen rikastuttajana. Kesän aikana, kun esimerkiksi seurakunnan tarjoamien maksuttomien kerhojen ryhmät oli jo täytetty, tuli kuitenkin yllättävä tieto siitä, että kerhotoiminta muuttuisikin syksyllä maksulliseksi.

Maksut eivät ehkä tavallisen palkansaajan mielestä ole kovin kummoisia. Mutta kun 10, 20 tai 25 euroa lapselta suhteuttaa lapsia kotona hoitavan vanhemman kuukausi”ansioihin”, alkaa äkkiä huimata. Kahden lapsen kerhot vievät minimissään 30-40€ kuussa, kolmilapsisen perheen kerhot maksavat jo viisikymppiä. Kerhomaksun lisäksi vanhemmat kustantavat lapselle kerhossa syötävän välipalan.

Vertailun vuoksi – ja näytteenä kunnallisista arvovalinnoista – kerrottakoon, että keskituloisen työssäkäyvän kotona oleva puoliso voi laittaa yhden lapsen päiväkotiin kaupungin järjestämään osapäivähoitoon noin 40€:lla kuussa. Hoitoaika on tällöin enintään viisi tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa ja maksuun sisältyy 2 ateriaa, esimerkiksi aamiainen ja lounas.

2-6 –vuotiaiden lasten varhaiskasvatuskerhot (1-3krt/vko, 2-3 tuntia kerralla) ovat olleet tärkeä ja kaivattu kädenojennus kaupungilta lasten kotihoidon valinneille perheille. Ne tarjoavat kotihoidossa oleville lapsille virikkeitä, mahdollisuuden ryhmässä toimimiseen ja oppimiseen, iloa ja ylpeyttä jostain omasta, pärjäämisestä myös kodin ulkopuolella. Kotona hoitavalle vanhemmalle kerhot ovat mahdollistaneet joko pienen hetken omaa aikaa tai mahdollisuuden tarjota muille sisaruksille tiiviimpää yhdessäoloa. Kerhojen kautta vanhemmat ovat saaneet paljon eväitä omaan kasvatustyöhönsä ja arjessa jaksamiseen.

Valitettavasti elämän realiteetit pakottavat nyt monet vanhemmat valinnan eteen: 25€:lla saa lapsiperheeseen kuukauden maidot. Nekö jätetään ostamatta?

Markku Pyy: Kännykän terveysriskit

2008-08-06T23:49:00.000-07:00

Nyt tuli sitten lisävaloa siihen, miksi NOKIA-laiset käyttävät nappikuuloketta. Kännykkähän tuntuu olevan solumuutoksia aiheuttava säteilylähde.

Asiasta käytiin mielenkiintoinen keskustelu Kaisa Saarikorven johdolla Maailman parantajan kahvilassa 4.8.2008. Paikalla oli asiantuntijoina tutkijaprofessori Dariusz Leszczynski Säteilyturvakeskuksesta, ylilääkäri Risto Sankila Syöpäjärjestöistä ja fysiologian professori Osmo Hänninen Kuopion yliopistosta. Tilaisuus oli houkutellut Tian Verannan kahvion täyteen.

Jo keskustelun avaus, jossa Kaisa pyysi asiantuntijoilta lyhyttä mielipidettä kännykän terveysriskeistä, osoitti edessä olevan vilkas keskustelu; Sankila kiisti luotettavat näytöt, Hänninen piti asiaa päivän selvänä ja Leszczynski edusti sekä että kantaa.

Sankila puhui mm. parista tuhannesta tutkimuksesta, joilla ei ole voitu tilastollisesti osoittaa kännykän syöpäriskiä. Jos tutkimusten joukosta poimitaan vain ne, joissa vaikutuksia on todettu, asia saadaan näyttämään todellisuutta pahempana. Tästä virisi sitten keskustelua tutkimustulosten luotettavuudesta ja kännykän tuottajien tarkoitushakuisuudesta. Tilannetta verrattiin tupakkateollisuuteen ja tupakan terveysvaikutuksesta tehtyihin manipuloituihin tuloksiin.

Hännisellä oli paljon sanottavaa. Taustalla oli kansainvälistä toimintaa, suuri tutkimuksiin perehtymisen rutiini, esimerkkejä todetuista haitoista ja vuosi sitten julkaistu kirja. Innostus oli niin suurta ja meni ajoittain niin syvälle, että kuulijajoukko kaipasi sanoman selkokielellä esittämistä. Hänen mielestään kännykät olisi pantu käyttökieltoon, jos tuotteeseen sovellettaisiin lääkemarkkinoiden pelisääntöjä. Suomi ei noudata EU:n edellyttämää varovaisuusperiaatetta. Hännisen esimerkit todetuista kännykän käytön terveyshaitoista viritti keskustelua myös muista samantapaisista esimerkeistä ja säteilystä yleensäkin.

Leszczynski ei voinut varmuudella julistaa kännykän terveyshaittoja tehtyjen tutkimusten valossa, mutta kännykän käyttö autoa ajaessa on selvä liikenneturvallisuusriski. Hän toi esille näkökohdan, jonka mukaan kännykällä on turvallisuutta parantavia vaikutuksia hätätilanteissa, koska se mahdollistaa yhteydenoton ulkopuolista apua tarjoaviin tahoihin. Lisäksi kännykällä on positiivisia vaikutuksia esim. kansantalouteen yms. Leszczynski piti varovaisuusperiaatetta hyvänä. Turhaa kännykän käyttöä tulisi välttää, varsinkin lasten. Nappikuuloke ja tekstiviestien suosiminen ovat oivia haitan vähentämiskeinoja.

Monelle oli uutta se, että kännykän käyttö suljetuissa tiloissa ja haja-asutusalueilla aiheuttaa suurempaa säteilyä kuin avoimessa tilassa tai tiheällä tukiverkkoalueella. Tämä siksi, että kännykkälaite itsessään lisää tehoa heikolla signaalialueella.

Loppujen lopuksi asiantuntijat olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että varovaisuutta ja turhaa kännykän käyttöä tulee välttää. Tähän on helppo yhtyä.

Terho Pursiainen: Pysyvä palautejärjestelmä terveyskeskukseen

2008-08-06T12:45:00.000-07:00

Omalääkärini Järvenpään terveyskeskuksessa siirtyi keväällä muihin tehtäviin. Vahinko: en ole milloinkaan aiemmin ollut niin tyytyväinen terveyskeskuslääkäriini kuin niinä vuosina, jolloin olen ollut hänen potilaanaan.

Varmaan lääkärikin tahtoisi kuulla, jos potilas on ollut häneen tyytyväinen pitkän palvelusuhteen aikana. Ei vain ole ihan helppo keksiä, miten antaisi myönteisen palautteensa niin, ettei se olisi kömpelöä ja noloa. Rohkenin kuitenkin viimeisen vastaanoton päätteeksi sanoa, että hän on ollut paras terveyskeskuslääkäri, jonka palveluksia olen saanut käyttää. Sitten huomasin kuitenkin, ettei minulla maallikkona ollut asiantuntemusta sanoa, kuka on paras lääkäri. Lisäsin hämilläni: minulle sopivin terveyskeskuslääkäri – siinähän olin asiantuntija.

Jäin miettimään, eikö terveyskeskuksen kannattaisi hankkia aivan rutiininomaisesti palaute potilastyytyväisyydestä. Äksyt potilaat varmaan nostavat äläkän, jos jotakin menee pieleen tai joutuvat kahnaukseen hoitohenkilökunnan kanssa. Kielteisin palaute lienee varmistettu. Saako henkilökunta palautteen silloin, kun kaikki menee hyvin ja potilas on tyytyväinen?

Lääkärit ja sairaanhoitajatkin lienevät ihmisiä. Luulisi, että heidän jaksamistaan helpottaisi, jos he saisivat myös myönteisen palautteen. Terveyskeskuksen oman toiminnan kehittämisen kannalta jatkuvan, sekä myönteisen että kielteisen palautteen saaminen olisi varmaankin erittäin tärkeää. Palauteväylän pitäisi olla auki kaiken aikaa, niin että jokaisesta palvelusta automaattisesti hankittaisiin myös potilasarvio.

Parikymmentä vuotta sitten peräpukamani leikattiin Kuusankosken aluesairaalassa. Leikkaukseen joutuminen oli tietysti jotenkin noloa, kun olin vielä aika nuori mies. Siihen aikaan en älynnyt pitää huolta riittävästi liikunnasta enkä syönytkään niin terveellisesti kuin nykyisin yritän syödä.

Leikkauksesta toipuminen oli rasittavaa ja kivuliasta. Koko prosessi oli aika epämiellyttävä. Pahinta oli, ettei operaatiosta tuntunut olevan vähintäkään hyötyä. Jos olisin etukäteen tiennyt tuloksen, olisin kieltäytynyt toimenpiteestä.

Minua kummastutti kovin se, ettei aluesairaalasta koskaan kysytty palautetta. Pääasiako olikin se, että kirurgi pääsi mellastamaan terävine kapineineen peräaukossani? Siltä minusta tuntui leikkauksen jälkeisinä viikkoina joka kerran, kun kiemurtelin vessanpöntöllä kivuissani.

Olen koettanut arvioida, tuottaisiko rutiinipalautteen hankkiminen kaikesta, mitä terveyskeskuksessa potilaalle tapahtuu, paljon lisätyötä laitokselle. Työtähän kai on ennestäänkin tarpeeksi paljon. Jos järjestelyt suunnitellaan tarkasti ja tietojenkäsittelyn kaikki mahdollisuudet käytetään hyväksi, niistä saataisiin varmaan kustannustehokkaat: hyödyt olisivat suuremmat kuin kulut. Palvelut paranisivat ja hoitohenkilökuntakin voisi paremmin.

Kaisa Saarikorpi: Keskuskoulu ja vaihtoehdot

2008-07-14T02:29:00.000-07:00

Sivistyslautakunnan kokous kesäkuun 17. päivänä oli haastava.

Tilanne on oikeasti hyvin hankala. Vastakkain Keskuskoulun lopettamisen kanssa on se, että kaikilta alakouluilta otetaan pois painotustunnit (Harjulan ja Anttilan ilmaisutaito, Kinnarin ympäristökasvatus, Keskustan kansainvälisyyskasvatus jne.), ja kaikilta kouluilta otettaisiin pois jakotunnit, jolloin opetusryhmien koot kasvaisivat joka koulussa. Tunteja pitäisi vähentää 150 tuntia viikossa, jotta vaadittu säästötavoite saavutettaisiin.

Keskuskoulun ihan rakennuksen ylläpitokulut ovat suuret ja siitä luopumisesta syntyisi iso säästö. Oppilaat sijoitettaisiin Kinnariin, Kyrölään ja Harjulaan. Siellä luokkakoot kasvaisivat, mutta jakotunneilla taas opetusryhmiä saataisiin pienemmiksi. Nythän lasten vähenemisen takia luokkakoot ovat kaikkialla aika pienet. Keskustan opettajat sijoitettaisiin muihin kouluihin niistä vapautuville paikoille. Opettajakulutkin vähenisivät viiden opettajan verran. Myöskin yhden rehtorin kulut vähenisivät. Keskuskoulun rehtorille löytyisi paikka muualta. Ja Keskuskoulun tiloja voisi käyttää työväenopisto, joka voisi kokonaan luopua ulkopuolisista vuokratiloista. Siinäkin syntyisi säästöä.

Suunnilleen näin asia lautakunnassa esiteltiin. Asiasta käytiin kiivasta keskustelua. Henkilökohtaisesti vastustin ennen kaikkea ryhmäkokojen kasvattamista jakotuntien poistolla ja painotusten hävittämistä, koska ne tuovat koulunkäyntiin mielekkyyttä ja viihtyvyyttä. Vastustaisin Keskuskoulun lopettamistakin, jos joku muu ratkaisu löytyisi, mutta se on mielestäni pienin paha tässä tilanteessa. Kysyinkin, eikö tätä vajetta voida rahoittaa muualta kuin sivistystoimen budjetista. Kuulemma ei voi.

Lautakunnassa ei päätetty lopettaa Keskuskoulua. Siellä annettiin Marju Taurulalle lupa tutkia sitä vaihtoehtoa. Asia tulee nähtäväksemme elokuussa. Lautakunta kieltäytyi vähentämästä viikkotunteja kouluista. Mielestäni koulun toimintamahdollisuuksiin ei pitäisi koskea ollenkaan. Budjetin supistaminen pitää tehdä muualta kuin sivistystoimen alueelta. Lapsista ja nuorista ei säästetä.

Jyrki Sitolahti: Joukkoliikenteen kehittäminen Järvenpäässä kestävän kehityksen mukaiseksi

2008-07-03T06:40:00.000-07:00

Joukkoliikenteen palvelutarjontaa hoidetaan Järvenpääläisille monin eri tavoin. Raideliikenne palvelee junalla matkaavia pääkaupungin suuntaan ja pohjoiseen. Bussiliikennettä käyttävät Järvenpään sisällä matkustavat ja ympäröiviin kuntiin tai pidemmälle matkustavat. Järvenpään kaltaisessa pinta-alaltaan pienessä kunnassa joukkoliikenne on mielekästä hoitaa paljolti yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Tätä silmällä pitäen on otettu käyttöön Sampo-kutsujoukkoliikenne Järvenpään, Keravan, Tuusulan ja Nurmijärven alueella. Tämän vuoden alusta on otettu käyttöön seutulippu bussimatkoja varten Kuuma-kuntien alueella Keravaa lukuunottamatta. Sampo-kutsujoukkoliikenne palvelee mm. niitä, jotka ovat normaalien bussireittien ulottumattomissa. Järvenpää sisäisen bussiliikenteen järjestelyistä oli juuri käynnissä kilpailutus yksityisillä liikenneyrittäjillä. Valituksi tuli Etelä-Suomen linjaliikenne.

Mutta onko kaikki kunnossa?
Järvenpään kaupungin kestävän kehityksen ohjelman (Järkevä) mukaan hiilidioksidi-, typenoksidi- ja hiilivetypäästöjen vähentämiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi vaaditaan liikennemuotokohtaisia paikallisia toimenpiteitä. Yhtenä tavoitteena on joukkoliikenteen tekeminen houkuttelevammaksi ja siten autoilla ajettujen kilometrien vähentäminen 2,5 prosentilla vuodessa ja liikenneonnettomuuksien vähentäminen. Järvenpäässä yhtenä ongelmana tuntuu olevan bussikaluston liian suuri koko.

Ehdotan jatkossa sisäisen bussiliikenteen kilpailutuksessa otettavaksi huomioon seuraavaa: Nykyisenkokoiset liikennöivät bussit täyttyvät reitillään harvoin ja kuluttavat kokonsa vuoksi paljon polttoainetta. Bussikoko voisi siis olla pienempi ja vastaavasti aikataulutus tiheämpi. Kestävän kehityksen ohjelman tavoitteet olisivat näin paremmin saavutettavissa. Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota Haarajoen junapysäkille kulkevaan bussiliikenteeseen. Jotta kaupungin eri osista saataisiin toimivat yhteydet pysäkille, linjoja tulisi nykyisen yhden sijasta olla kaksi tai useampia. Tällöin joukkoliikenne toimivampana liikennemuotona tulisi myös houkuttelevammaksi, mikä olisi kestävän kehityksen ohjelman mukaista.

Jyrki Sitolahti, VTM
Järvenpään Vihreät

Seija Kareinen: Valmistautumista pakolaisten vastaanottamiseen on jatkettava

2008-06-30T21:55:00.000-07:00

Järvenpään kaupunginvaltuusto käsitteli 16.6.2008 vihreiden tekemää valtuustoaloitetta pakolaisten vastaanottamisesta. Selvityksen mukaan kustannusten määräksi arvioitiin 636.000 €.

Valtio maksaa laskennallisia korvauksia noin 100.000 € ja perusopetusikäisten lasten koulunkäynnistä maksetaan valtionosuuksia oppilasmäärästä riippuen ensimmäisenä vuonna 115.000 € - 173.000 €. Valmistavan opetuksen valtionosuuksiin suunnitellaan korotuksia, ja jos tämä toteutuu, valtionosuuksia maksetaan 230.000 € - 347.000 €. Korotetut valtionosuudet voisivat parhaassa tapauksessa kattaa koulutoimen laskeman mukaiset kulut kokonaan.

Aloitteeseen annetun selvityksen mukaan pakolaisten vastaanottoon tarvitaan noin 10 uutta työntekijää terveydenhoitoon, sosiaalitoimeen, hallintoon ja koulutoimeen. Pakolaisten määräksi oli arvioitu 20 - 30. Olisi hienoa, jos näin hyvin resursoituna voitaisiin toimia - tosiasiassa järkevä toiminta pienemmillä kustannuksilla saattaisi olla riittävää. Kuntien yhteistyötä ja kolmannen sektorin taitoja ja kokemuksia kannattaa ottaa käyttöön. Selvityksen luvuista voidaan kyllä ponnistaa eteenpäin suunnittelemaan toimenpiteitä, joilla saadaan palautettua Järvenpään kaupungista kadonnut ammattitaito pakolaisasioiden hoitamiseen.

Suurin kynnys pakolaisasioissa on asuntotilanne, ja siksi myös vihreiden ryhmä myöntää, että ennen vuotta 2012 voi olla mahdotonta ottaa pakolaisryhmää vastaan. Asuntotoimen selvityksen mukaan asuntoja on varattu pakolaisten vastaanottamista varten, mutta ne eivät ole alkuperäisen tarkoituksensa mukaisessa käytössä. Tähänkin tilanteeseen täytyy löytää ratkaisu.

Vuonna 2007 valtuustossa hyväksytyn kotouttamisohjelman mukaan pakolaisten vastaanoton valmistelu kuuluu sosiaali- ja terveystoimen rooteliin. Odotamme siis ehdotuksia ja keskustelun avauksia siltä suunnalta!

Pakolaisuus ei vähene. Suomessa odottaa kuntapaikkaa vastaanottokeskuksissa noin 300 pakolaista. Suomen valintakriteerit läpäisseet kiintiöpakolaiset odottavat pakolaisleireillä pääsyä Suomeen. Mahdollisuus turvalliseen elämään riippuu loppujen lopuksi kuntien kyvystä - tai tahdosta - vastaanottaa pakolaisia.

Seija Kareinen, Järvenpään vihreiden valtuustoryhmän vetäjä

Risto Salovaara: Opetusmenetelmiä tulisi kehittää pojille sopivammaksi

2008-06-30T06:18:00.000-07:00

Olin naiskansanedustajien verkoston ”Koulutuksen stereotypiat ja sukupuoli” –seminaarissa. Paikalla oli kourallinen miehiäkin.

Naiskansanedustajien verkoston puheenjohtajan, Tarja Tallqvistin, yritys muuttaa seminaarin otsikkoa iskevämmäksi: ”Miksi pojat ja miehet voivat niin huonosti?”, ei miellyttänyt osaa luennoitsijoista. Vastoin odotuksiani seminaarissa puhuttiin enemmän pojista aiheutuvista ongelmista kuin poikien ongelmista.

Tyttöjen koulumenestyksestä ja tyttövastaisesta koulujärjestelmästä puhui professori Elina Lahelma (Helsingin yliopiston Kasvatustieteen laitoksen Kulttuurisen ja feministisen kasvatustutkimuksen ryhmä). Lahelma kysyi: ”kasvatetaanko tyttöjä koulussa kestämään poikien kiusaamista ja parisuhdeväkivaltaa myöhemmin elämässään? Kuitenkin tähän suuntaan koulu voi vaikuttaa”. Luennolla siis nostettiin väkivaltaiset poikien ja miehen mallit ja väkivallan uhka näkyviin.

Olemme törmänneet julkisessa keskustelussa ja tutkimuksessa näkemykseen, että koulu syrjii tyttöjä. Joskus väitetään, että poikien kouluvaikeuksia esiin nostavat puheenvuorot ovat pelkkää tyhjänpäiväistä poikien surkuttelua.

Kuitenkin tytöt saavat keskimäärin parempia arvosanoja ja lukiossa on ollut pitkään tilanne, että lähes 60 prosenttia oppilaista on tyttöjä. Sitä vastoin koulunsa keskeyttäneiden selvä enemmistö on poikia!

Koulussa vaikeuksia kohtaava ryhmä on poikavoittoinen. Miten voisi kehittää opetusmenetelmiä niin, että ne vastaisivat poikien taipumuksia? Keskustelun jälkeen vaikuttaa siltä, että poikien taipumuksia paremmin vastaava toiminnallinen oppiminen ei ole muotia.

Pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin ja tulevat murrosikään myöhemmin. Kehityserot olisi tärkeää ottaa huomioon koulussa, sillä pojat ovat suuremmassa syrjäytymisvaarassa kuin tytöt. Syrjäytyminen peruskoulussa ennustaa tulevaa elämää hyvin. Koulupudokkaiden auttaminen on koko yhteiskunnan inhimillinen ja taloudellinen etu, jotta he eivät myöhemmin syrjäytyisi myös työelämästä.

Kouluissa opettajien selvä enemmistö on naisia. Olisi kuitenkin tärkeää, että epätasaisen sukupuolijakauman korjaamiseen olisi tahtoa myös silloin, kun miehet ovat vähemmistösukupuoli. Mielestäni sekä tytöille että pojille olisi hyväksi, että kouluissa olisi enemmän miesopettajia.

Risto Salovaara
Vihreän liiton tasa-arvotyöryhmän jäsen

Kaisa Saarikorpi: Dopingvaalit

2008-05-21T02:52:00.000-07:00

Tätä vaalirahoitussotkua seuratessa olen miettinyt, miten vihreät voisivat rahoittaa vaalikampanjansa. Nythän tilanne on se, että joka vaaleissa kisaamme samassa sarjassa niiden kanssa, jotka käyttävät dopingia (tässä lajissa se on sponsorirahaa). He tekevät niin ihan laillisesti ja luvatusti, kunhan vain kertoisivat, paljonko käyttivät ja keneltä saivat. Miten tässä kisassa voivat pärjätä ne, jotka eivät osaa hankkia, ymmärrä hankkia tai saa näitä (sallittuja) aineita mistään?

Ymmärtääkseni tilanteeseen on kolme mahdollista ratkaisua:

1) Vihreät ryhtyvät aktiivisesti ja tarmokkaasti etsimään niitä yrityksiä, ennen kaikkea niitä vauraita liikemiehiä, jotka heidän kampanjaansa voisivat rahoittaa.

2) Muutetaan säännöt sellaisiksi, että kukaan ei saa doupata. Tehdään sille edes rajat.

3) Saadaan äänestäjät ymmärtämään, että vihreät todellakin kampanjoivat omilla rahoillaan, henkilökohtaisilla pankkilainoilla hankituilla. Että se, ettei ole isoa kuvaa joka lehdessä, ei tarkoita pienempää motivaatiota poliittiseen työntekoon tai kyvyttömyyttä yhteisten asioiden hoitamiseen. Se tarkoittaa, ettei tämä ehdokas käytä dopingia. Saadaan äänestäjät huomaamaan vaatimaton vaalikampanja.

Miten se tehdään?