Seppo Ollila: Esteettömyydestä

Turvallinen ja esteetön liikkumisympäristö on tärkeä niin toimintaesteisille kuin normaalisti liikkuville henkilöille. Katujen ylitysten pitää olla turvallisia ja suojateiden reunakivien matalia. Jalankulkijoilla täytyy olla riittävän pitkä vihreä valo. Pyöräily ja jalankulku pitää erottaa aina, kun se on mahdollista.

Mielestäni Järvenpäähän pitää perustaa vammais- ja esteettömyysasiamiehen toimi. Hänen tehtävänään olisi edistää vammaisten ja eri tavoin toimintaesteisten henkilöiden edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena kaupunkilaisena. Hänen tehtävänään olisi edistää ja seurata vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja perusoikeuksien toteutumista. Hän valvoisi Järvenpään kaupungin rakennetun ympäristön esteettömyyttä ja palvelujen saavutettavuutta.

Esteetön ympäristö on välttämätön eri tavoin toimintaesteisille ihmisille, joita arvioidaan olevan noin kymmenesosa väestöstä. Muille, toimintaesteettömille, se tuo sujuvuutta ja helppoutta.

Esteettömyys on yhteiskunnan toimivuuden mittari. Esteetön yhteiskunta saavutetaan tekemällä liikkuminen, näkeminen, kuuleminen, tiedon hankkiminen sekä vuorovaikutus mahdollisimman helpoksi. Järvenpään kaupungin pitäisi laatia esteettömyyssuunnitelma, jonka toteutumista pitää myös valvoa.

Tiia Pyykkö: Jäke - rakas kotikaupunkini

Maailmanlaajuisen suosion saavuttaneen Facebook-internetsivuston
Järvenpää-ryhmän erästä jäsentä siteeratakseni totean heti alkuun,
että ”Järvenpää on tunnetila”. Virtuaaliryhmän, joka käsittää yli
tuhatpäisen Järvenpäätä sydämissään kantavan jäsenistön, tunnuskuvassa
kohoavat jylhinä väärinymmärretyt, vihatut ja rakastetut
kolmisointupatsaamme harmaassa talvisäässä. Minua hymyilyttää.
Järvenpää on tällä hetkellä n. 38000 ihmisen kotikaupunki. Koti
on ihmiselle korvaamaton, tärkeä paikka. Se ei nähdäkseni rajoitu
käsittämään vain kodin asuinneliöiden muodostamaa kokonaisuutta vaan
ymmärrän kodin laajemmassa merkityksessä. Matkoilla minua vaivaa
poikkeuksetta puuskittainen koti-ikävä. Mitä niinä hetkinä oikeastaan
ikävöinkään?

Koti koostuu minulle seuraavista asioista: asunnostani,
perheestäni, ystävistäni ja kotikaupungistani. Vaikka maailma on
pullollaan houkutuksia ja upeita paikkoja, palmupuiden alta kaipaan ja
palaan aina kuitenkin tänne kotiini, Jäkeen. Mutta niin kuin on kotia
nikkaroitava ja sisustettava uudelleen, on kotikaupunkiakin jatkuvasti
tarpeen kehittää ja remontoida vastaamaan asukkaiden tarpeita.

Minä haluan olla rakentamassa Järvenpäästä meille ja tuleville
asukkaille aina vain rakkaampaa kotikaupunkia huomioiden eri-ikäisten
ja erilaisten ihmisten kirjon. Vuokra-asuntoja on saatava lisää,
julkisten terveyspalveluiden määrää ja laatua on nostettava. Nuorten
syrjäytymistä on ehkäistävä kaikin keinoin ja kaupungissamme tulee
olla tilaa eri kulttuureille. Ihmisten täytyy saada harrastaa, liikkua
ja kouluttautua laadukkaasti ja monipuolisesti puhtaassa,
turvallisessa, iloisessa ja vihreän vehreässä Jäkessä!

Kaisa Hintikka: Riittävää tukea elämän käänteissä

Varhaisen puuttumisen hanke eli Varpu-hanke on yksi sosiaali- ja terveysministeriön alulle saattamista kansallisista sosiaalialan kehittämishankkeista. Hankkeen hyvä tarkoitus on ollut auttaa lapsia, nuoria ja heidän perheitään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ongelmien ilmetessä. Keskeinen työväline Varpussa on työntekijän lapseen tai nuoreen liittyvä huolen kokemus, jota arvioidaan Stakesin kehittämän ns. huolen vyöhykkeistön avulla.

Hyvistä tarkoituksistaan huolimatta varhainen puuttuminen antaa aihetta kriittiseen tarkasteluun. Huolen tunteeseen voimakkaasti nojautuva toimintaperiaate asettaa sattumanvaraisia ja epäselviä kriteereitä oletetulle tuen tarpeelle. Jonkin työntekijän pieni huoli lapsesta on toiselle suuri. On myös mietittävä voidaanko Varpu-hankkeen myötä heränneeseen työntekijän huoleen vastata asianmukaisella tavalla. Esimerkiksi 1990-luvun laman seurauksena tehdyt leikkaukset mm. kotihoidontukeen, lapsilisiin ja päivähoidon resursseihin ovat vieneet ammattilaisilta keinoja todelliseen auttamiseen. Sosiaalimenojen kasvun kourissa painivat kunnat eivät useinkaan kykene tarjoamaan asukkailleen täsmällistä ja oikea-aikaista palvelua etenkään lastensuojelussa johtuen mm. tiuhaan vaihtuvasta ja ylikuormitetusta henkilöstöstä.

Lastensuojeluilmoitusten ja huostaanottojen määrän kasvu 2000-luvulla on paitsi taloudellisesti myös inhimillisesti kestämätön kehityssuunta, eikä varhainen puuttuminen näyttäisi ainakaan vielä vähentäneen kumpiakaan. Tutkimuksen mukaan (Myllärniemi 2005) kouluvaikeuksien osuus huostaanottoihin johtaneissa syissä on merkittävä 13 – 17 –vuotiailla. Voidaankin kysyä mitä esimerkiksi kouluopetuksessa ja sen resursoinnissa pitäisi tehdä toisin, jotta kaikille osapuolille raskaan sekä huomattavan kalliin lastensuojelun osuus sosiaalimenoista saataisiin vähenemään. Kouluvaikeuksien tai poikkeavan käytöksen taustalla olevien todellisten syiden selvitys on myös erityistä pätevyyttä vaativa tehtävä. Peruspalveluiden riittävä saatavuus, mutta myös tarvittaessa nopea pääsy erikoispalvelujen piiriin on konkreettista tukea. Esimerkiksi perheiden kodinhoitopalvelua sekä vammaisten avustajien saantia on helpotettava. Avoimempi ja reilu tiedottaminen varhaisesta puuttumisesta parantaisi myös palveluja käyttävien ihmisten oikeusturvaa.

Lassi Markkanen: Yhteinen kaupunki - yhteiset menot

YHTEINEN KAUPUNKI - YHTEISET MENOT



Järvenpään valtuuston talousarvion 2009 lähetekeskustelussa todettiin yli puoluerajojen varsin yksituumaisesti, että Järvenpään ensi vuoden toimintakatteen kehys 2,8 % on täysin riittämätön kattamaan ja säilyttämään kaupungin palvelurakennetta ennallaan. Keskuskoulun toiminta halvaantuu, kun ekaluokkalaisia ei enää oteta kouluun, Nuorisotoimen hallussa oleva Niemennokan kiinteistö myydään, Villa Kokkoselle etsitään yksityistä toimijaa, Sosiaali- ja terveystoimen resurssit laitetaan ison suurennuslasin alle, joka käytännössä tarkoittaa heikennyksiä ja kohoavia kustannuksia mm. lapsiperheille, vammaisille ja vanhuksille.

Kuitenkin vain vihreiden ja vasemmistoliiton edustajat olivat valmiita veronkorotukseen? Miksi suurimmassa poliittisessa vastuussa olevat Demarit, Kokoomus, Keskusta ja 2000+ eivät tätä mahdollisuutta maininneet laisinkaan, vaan jankuttivat säästöjen välttämättömyyttä ?

Kokoomuksen Helinä Perttu taisi kiteyttää omassa puheenvuorossaan kaikkien puolesta syynkin: "Kaupunkilaiset eivät nyt ole valmiita verokorotuksiin" Jos johtavassa poliittisessa asemassa olevat kaupunginhallituksen jäsenet eivät uskalla vaalivuonna käyttää valtaansa ja etsiä kaikkia keinoja kaupungin taloudellisen tilan parantamiseksi, niin aika populistisella ja hataralla pohjalla kaupungin suurin poliittinen vastuu on. Ei kai verojen korottaminen ole kenenkään mielestä mukavaa, mutta jos sillä saadaan ylläpidettyä kaupungin palvelut edes nykyisellä tasolla, niin miksi sitä ei (henkilökohtaisten äänten menetyksen vuoksiko?) tehtäisi?

Omantunnon kysymys kaikille Järvenpääläisille veronmaksajille: Olisitko sinä valmis maksamaan jokaisesta ansaitsemastasi sadasta eurosta

50 senttiä/euron lisää kaupungin verokertymään palveluiden säilyttämiseksi? - vastaan itse ensimmäisenä yhtä varmasti ja vakuuttavasti kuin Kivikosken Esko - Kyllä.

Tytti Vastamäki: Missä on lasten ja nuorten kulttuuri?

Järvenpää on elinvoimainen kulttuurikaupunki – mutta missä on lasten ja
nuorten kulttuuri?

Olen useasti selaillut Järvenpään kaupungin nettisivuja, toivoen että
löytäisin lapsille suunnattua kulttuuritoimintaa. Ainakaan lastenkulttuurille omistettua sivustoa, joka usean kaupungin sivustoilta löytyy, en ole nähnyt.

Mutkan kautta sivuilta voi eksyä kulttuurikohteiden kautta Pikku Ainon-kodin
tarjontaan ja sekään ei ole auki kuin kesällä. Nyt peräänkuulutan lasten kulttuuristen oikeuksien tukemista! Monesta kaupungista löytyy lasten ja nuorten kulttuurikeskuksia nettisivuineen, joihin on kerätty saman katon alle – tai ainakin mukaan yhteiseen verkostoon – kaikki taiteen ja kulttuurin toimijat, yrityskummit jne. joista voisi olla toisilleen hyötyä vireän lastenkulttuurin toteuttamisessa.

Järvenpäässä tarjonta tuntuu olevan hajallaan ja mielestäni heikosti esillä. Lasten ja nuorten arvostus tulisi näkyä ja sen vuoksi heidät tulisi ottaa mukaan oman kasvuympäristönsä kehittämiseen – usein lastenkulttuuriin panostavien kuntien katukuvasta voi havaita työn hedelmät elävänä ja värikkäänä kaupunkikuvana ja elämänmyönteisenä kaupunki-imagona.

Kolmen lapsen äitinä arvostan myös palveluiden maksuttomuutta tai vähintäänkin kohtuullisia kuluja – tasapuolisuuden vuoksi tulisi tarjota kulttuuritarjontaa myös niin, ettei tarvitsisi aina olla lompakko auki lasten kanssa liikkuessa.

Risto Salovaara: Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat

Mielestäni mielenterveyspalveluiden parantamiseen on satsattava heti.
Jos maailmaa parannettaisiin pelkillä puheilla, lasten ja nuorten
mielenterveysongelmat olisi hoidettu jo aikaa sitten.

Mielen sairauksia on kohdeltava kuten ruumiin sairauksia. Myös
mielenterveyteen tarvitaan toimiva hoitotakuu: hoitosuunnitelma, joka
turvaa tien hoitoihin. Kouluterveydenhuollon resursseja on
vahvistettava.

Mikään raha ei koskaan riitä korjaamaan nuorten mielenterveyden
ongelmia, jos vanhemmat, me aikuiset ja koulu eivät ennalta ehkäise
ongelmien syntymistä tai pahenemista. Kustannuksia hoitamattomista
nuorten mielenterveysongelmista ei voi rahalla mitata. Rahalla ei voi
myöskään ratkaista kaikkia ihmisten ongelmia. Kuuluttavan
yhteisvastuuta lähimmäisistä eri yhteisöjen sisällä.

Lapsiperheiden hyvinvoinnille ovat tärkeitä ne palvelut, jotka
tavoittavat kaikki kansalaiset. Neuvoloissa tavoitetaan kaikki perheet
ja lapset, ja mahdolliset ongelmat voidaan havaita jo varhaisessa
vaiheessa. Vanhemmat eivät välttämättä aina itse huomaa, että kaikki
ei ole kunnossa. Terveydenhuolto tulee Järvenpäässä resursoida niin,
että neuvolakäynneillä jää aikaa myös lasten ja vanhempien henkiseen
hyvinvointiin liittyvien asioiden käsittelyyn.

Kouluterveydenhoitajalle ja koulupsykologille kerrotaan asioista,
joista ei vanhemmille voida puhua. Kynnyksen kouluterveydenhoitajan
vastaanotolle on oltava mahdollisimman matala, ja heitä on oltava
riittävästi kaikilla kouluasteilla. Nuorten kohdalla
kouluterveydenhoitaja on matalin kynnys hoidon piiriin, ja ahdistus ja
masennus saadaan pysäytetyksi ajoissa. Tämä edellyttää riittävän
tiheitä vastaanottoaikoja.

Kyse ei ole pelkästään rahan puutteesta, vaan myös tavasta järjestää
palvelut. Koulujen oppilashuolto, perheneuvolat, päihdehuolto,
terveyskeskukset ja psykiatrinen erikoissairaanhoito eivät kohtaa.
Järjestelmän raoista mahtuu putoamaan, etenkin jos potilaalla ei ole
voimia ottaa selvää palveluista.

Risto Salovaara: Ekologinen renkaanjälki

Keski-Uudellamaalla on paljon pyöräilijöitä, mutta päätöksenteossa heitä ei kuulla. Seudullisissa liikenneprojekteissa pyöräily on hyvin vähäisessä asemassa.
Järvenpään, Keravan ja Tuusulan pyöräilypolitiikkaa on arvioitu keväällä 2007. Raportti vaikutti hyvältä aloitukselta, mutta arviointiryhmän ehdotukset ovat jääneet kuntien hyllyille.

Kestäviä liikennemuotoja kuten pyöräilyä tulee pitää yhtä tärkeinä kuin autoliikennettä. Kuntarajat ylittävä ja seudullinen suunnittelu on ainoa näkyvissä oleva keino saavuttaa kestävä liikennejärjestelmä. Pyöräilyn arviointiryhmän mielestä seudullisen yhteistyön järjestely vaatii kevyen liikenteen ryhmää. On tärkeää, että ryhmä on laaja-alainen ja poikkihallinnollinen.

Arviointiryhmä ehdotti myös yhteistä pyöräilyn/kevyen liikenteen asiamiestä Keski-Uudenmaan kuntiin. Asiamies edistäisi pyöräilyä ja kävelyä liikennemuotoina ja toimisi kuntalaisten yhteyshenkilönä kevyen liikenteen kehittämisessä.
Pyöräilijät eivät ole yhtenäinen ryhmä. Työmatkapyöräilijöiden, liityntäliikenteen käyttäjien, ikäihmisten ja koululaisten tarpeet ovat erilaisia.

Kaavoituksessa pyöräparkkitilan mitoitustarve on huomioitava vastaavalla tavalla kuin autoparkit. Polkupyörien turvallisia säilyttämiskatoksia tarvitaan linja-autoasemien ja junalaitureiden yhteyteen. Pyöräteiden ja jalkakäytävien kunnossapitoa talvisin on parannettava ja väylät tulee pitää esteettöminä koko vuoden.

Autottomana päivänä
järvenpääläinen pyöräilijä Risto Salovaara

Markku Pyy: Pääradan junaliikenne

Raideliikenne on myötätuulessa. Viimeisimmät tilastotiedot osoittavat, että raideliikenteen matkustajamäärät ovat kasvussa sekä kauko- että lähiliikenteessä. Tälle ilmastonmuutoksen kannalta terveelle ilmiölle tulee saadakin myönteistä kierrettä. Kysyntään pitää pystyä vastaamaan.

Kerava Lahti oikoradan piti tuoda lisää välityskykyä pääradalle, jotta sen liikennettä olisi voitu kehittää radanvarren asutuksen ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Näinhän markkinoin asiaa, kun olin hankkeesta vastaavana oikoradan suunnittelu- ja päätöksentekovaiheessa. Toisin kävi. VR siirtyi samaan aikaan uuteen aikataulukauteen, joka suosi kaukoliikennettä. Lähiliikenne jäi nopean ja Järvenpään ohittavien junien jalkoihin. Tässä vaiheessa Järvenpään matkustajamäärät alkoivat huolestuttavasti kääntyä laskuun ja yksityisautoilu lisääntyä. Myös oikoradan Z – junatarjonta oli alkuun vähäistä, mutta junasuosion ja matkustajien painostuksen myötä oikoradan asemat ja siten myös Haarajoki saivat onneksi lisävuoroja.

Kannatan tiivistä yhdyskuntarakennetta hyvien joukkoliikenneyhteyksien, eritoten raideliikenteen varteen. Lepolan pellot ovat siitä hyvä esimerkki. Siinä pitäisi päästä ripeästi eteenpäin, mutta samalla pitää varmistaa junatarjonnan saatavuus. Päärata kaipaa kipeästi lisää junavuoroja ja palvelutason kohennusta. Se onnistuu vain lisäraiteiden toteuttamisella.

Pääradan suurille lisäraideinvestoinneille ei ole ollut mahdollisuutta valtion niukkojen määrärahojen takia. Työpaikallani on etsitty kuumeisesti ratkaisuja, joilla lähiliikenteen junatarjontaa voitaisiin parantaa pienillä satsauksilla. Siinä onkin päästy vähän eteenpäin. Näkyvin on jo toteutunut, nimittäin G-junan liikennöinti. Tällä polulla Ratahallintokeskus joutuu painimaan vielä lähivuodet. Mutta onpa luvassa parempaakin!

Eduskunta on hyväksynyt liikennepoliittisen selonteon, jonka sisältöä pääsin asemani puolesta tuottamaan. Siinä on vihdoin vihreää valoa pääradalle. Sen välityskyvyn parantamiseen on varattu 235 M€ tämän hallituskauden jälkeiselle jaksolle. Toteutusvalmiuden saavuttamiseksi Ratahallintokeskus on nostanut tehtävän suunnittelupöydälle. Olen vakuuttunut, että pääradan tarjonta tulee paranemaan, ja että ratatyöt alkavat heti, kun rahoitus varmistuu. Nyt pitää tehdä kaikki voitava, että pääradan välityskyvyn ja junatarjonnan parantaminen saadaan seuraavan hallituksen liikennepoliittiseen selontekoon kärkihankkeeksi. –Tulevaisuus on raiteilla!

Olli Kamunen: Leluvuoret kasvavat kodeissa

Kaupan hyllyt pursuavat nykyään erilaisia lasten leluja. Niiltä ei voi edes välttyä vaikka kiertäisi leluosaston kaukaa. Pesuaineiden, murojen, vaatteiden ja pattereiden ostaja saattaa saada kaupan päällisiksi lelun jos toisenkin. Pikaruokapaikoissa leluja on saatu kylkiäisinä jo pitkään. Ilmeisesti lelukylläinen kasvuympäristö on aikuisen näkökulmasta lapselle hyväksi. Ainakin markkinaihmisten mukaan.

Mielenkiintoiseksi tämän asetelman tekee se, ettei lapsi todellakaan tarvitse ympärilleen lelujen paljoutta ollakseen onnellinen. Lapsella on olemassa nimittäin aivan erityinen kyky leikkiä myös ilman leluja, tätä kykyä kutsutaan mielikuvitukseksi. Kaupan hyllyjen erilaiset soivat, liikkuvat, värikkäät, monimutkaiset lelut ovat omiaan turruttamaan kasvavan ihmisen alun mielikuvituksen. En toki ole sitä mieltä että leluton kasvuympäristö olisi lapselle parhaaksi, mutta kohtuus kaikessa. Nykypäivän lapsella on usein niin paljon leluja ettei hän edes itse muista niitä kaikkia, ja lisää tulee lähes jokaisella kauppareissulta. Lelujen paljous lisää ärsykkeitä ja liialliset ärsykkeet huonontavat esimerkiksi lapsen keskittymiskykyä.

Lapsen leikkimistä on tutkittu paljon. Erilaiset tutkimukset ovat vain vahvistaneet sitä, mikä on ilman tutkimuksiakin selvää. Lapsi kehittää itselleen leikin ainekset ilman valmiita lelujakin. Esimerkiksi luonto on täynnä lapselle sopiva leluja, jotka muuntautuvat lapsen mielessä eläimiksi, ihmisiksi tai vaikka autoiksi. Joskus lapsi tarvitsee tähän hieman aikuisen apua. Käpylehmien teko yhdessä lapsen kanssa on hyvä tapa harjoittaa vaikkapa lapsen kädentaitoja.

Liikojen lelujen ostamisen sijasta lapsi tarvitsee mieluummin aikaa vanhemmilta. Aikaa leikkiä ja olla yhdessä. Aikuisella on mahdollisuus kehittää lapsen leikkitaitoja ilman lelujen ostamista ja leikkiessä lapsi oppii paljon muita tärkeitä taitoja, esimerkiksi koulua ja elämää varten. Lapselle annettu aika ei kerrytä kasvavaa jätevuorta, eikä maksa mitään...