Tarja-Liisa Luukkanen: Mitä tapahtuu kun järjenkäytössä säästetään

Kyllä täytyy ihmetellä mikä järki kaupunkimme päätöksentekoa oikein ohjaa!
TV.n eräässä ajankohtaisohjelmassa tarkasteltiin joku aika sitten miten
Tuusulan naapurikunnat ovat panostaneet nuorten ja lasten
kouluterveydenhoitoon. Ohjelmassa kerrottiin hämmentävä tieto, että Järvenpää
aikoo säästää 200 000 e "terveiden lasten" kouluterveydenhoidosta.
Virkamiestasolta tämän säästämisen perusteluiksi esitettiin, että terveet
lapset eivät tarvitse kouluterveydenhoidon palveluja.

Nyt on käynyt ilmi, että yksi säästötoimista on ollut ehdotus osa-aikaistaa
Järvenpään lukion terveydenhoitajan virka. Lukiossa on tuhatkunta oppilasta.
Lukiolaisten nostettua asiasta metelin ja ryhdyttyä keräämään adressia
terveydenhoitajan viran puolesta, säästöehdotus on luvattu unohtaa, mutta
virallisesti asia päätetään vasta vaalien jälkeen.

Yleisesti tiedämme, että suomalaiset lapset ja nuoret tarvitsevat tukea
enemmän kuin mitä sitä nykyisellään tarjotaan. On kuntalaisten pilkkaamista,
että tässä tilanteessa kun terveys-, tuki- ja mielenterveyspalveluita pitäisi
lisätä, Järvenpäässä edes harkitaan nuoriin ja lapsiin kohdistuvia
säästötoimia.

Yksi ongelma on, että säästökohteiden valmistelu ei ole julkista.
Säästöehdotusten ja budjettileikkausten suunnittelijoiden, esittelijöiden ja
kannattajien pitäisi esiintyä julkisuudessa omalla nimellään ja naamallaan,
niin että suuri yleisökin voisi ottaa kantaa siihen mistä voi ns. säästää ja
mistä ei.

Koululaitoksesta säästäminen ei Järvenpäässä rajoitu vain lukion
terveyspalvelujen
leikkaamiseen. Kartanon koulussa on kuulemma menossa kaupungin
siivouskokeilu, jossa säästöjä haetaan seuraavasti. Omat kunnan siivojaat on
korvattu yksityisen firman ulkomaalaisilla, suomea heikohkosti osaavilla
siivoojilla.
Tässä on jälleen yksi viesti koululaisille ja vanhemmille, että lapsilla
ei ole merkitystä ja he eivät ole tärkeitä. Myöskään merkitystä ei ole
suomalaisten
siivoojien työllä ja ammattitaidolla.

Koulujen omat siivoojat oppivat tuntemaan lapsia ja voivat sentään
tarpeen tullen edes kommunikoida heidän kanssaan. Uskon myös, että työn
jälki, puhtaus ja yleinen hygienia on suomalaissiivoojien jäljiltä hyvä.
Tämä ei ole mikään pieni asia suurissa kouluissa, jotka suurina yksikköinä
tehokkaasti levittävät joka flunssan ja vatsataudin isoon joukkoon koululaisia
ja koteja.

Yksittäistapauksena voi Järvenpäästä kertoa viime vuodelta, että
kun yksi koululainen potkimalla pahoinpiteli toista, maassa makaavaa
oppilasta,
pahoinpitelyn keskeytti juuri koulun siivooja. Onko yksityisillä, huonosti
kieltä osaavilla esim. tällaiseen kansalaisrohkeuteen tottumusta,
velvollisuudentuntoa tai kielitaidollisia edellytyksiä?

Kolmas Järvenpään kaupungin säästämisen osa-alue on kouluruokailu. Esimerkiksi
Kartanon koulussa ruoka-annoksen kokonaishinta on n. 84 senttiä. Oppilaat eri
kouluissa valittavat, että ruuan taso on huonontunut.

Kouluruokailussa on säästetty pyrkimällä vähentämään henkilökuntaa ja
säästämällä näin palkkakuluissa. Käytetään enenevässä määrin eineksiä ja
valmistuotteita, tuoreen ruuan valmistus itse kouluissa vähenee. Näin kaupunki
kertoo myös keittoloiden henkilökunnalle, että heidän ammattitaidollaan ei ole
merkitystä ja että heidän työnsä on liian kallista. Suuntaus on täysin
ristiriitainen sen kanssa mitä lapsille opetetaan kouluissa terveellisestä
syömisestä, ruuanvalmistuksesta ja ravitsevasta ruokavaliosta.

Kouluissa on säästösyistä puuropäiviä, jolloin moni lapsi ei syö juurikaan
mitään. Sen sijaan lasten nälkä on esimerkiksi Kartanon koulussa ratkaistu
niin, että sieltä voi iltapäivällä ostaa maksullisen välipalan. Kun ruoka-annos
maksaa runsaat 80 senttiä, maksullinen pieni välipala maksaa 1,50 e! Kuka tai
mikä siis tässä tapauksessa maksaa kouluruokailun kun kunta säästää -
vanhemmat.

Pieni välipala ei missään tapauksessa korvaa kunnon ateriaa. On myös luontevaa
ajatella, että kunnon aterian syöneet lapset jaksavat keskittyä oppimiseen ja
koulussaolemiseen toisella tavoin kuin ne, joilla on nälkä. Saattaa olla myös
niitä, joille kouluateria on päivän ainoa lämmin ateria. Täten hyvä-kouluruoka-
kaikille -periaate on myös sosiaalisesti tärkeä.

Haluaisin nähdä ja tavata henkilökohtaisesti sen neropatin (-patit),
joka kuvittelee, että koulutus, olot kouluissa ja nuorten hyvinvointi
paranevat kun
koulut laitetaan säästämään terveydenhoidossa, siivouksessa ja
kouluruokailussa.