Varhaisen puuttumisen hanke eli Varpu-hanke on yksi sosiaali- ja terveysministeriön alulle saattamista kansallisista sosiaalialan kehittämishankkeista. Hankkeen hyvä tarkoitus on ollut auttaa lapsia, nuoria ja heidän perheitään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ongelmien ilmetessä. Keskeinen työväline Varpussa on työntekijän lapseen tai nuoreen liittyvä huolen kokemus, jota arvioidaan Stakesin kehittämän ns. huolen vyöhykkeistön avulla.
Hyvistä tarkoituksistaan huolimatta varhainen puuttuminen antaa aihetta kriittiseen tarkasteluun. Huolen tunteeseen voimakkaasti nojautuva toimintaperiaate asettaa sattumanvaraisia ja epäselviä kriteereitä oletetulle tuen tarpeelle. Jonkin työntekijän pieni huoli lapsesta on toiselle suuri. On myös mietittävä voidaanko Varpu-hankkeen myötä heränneeseen työntekijän huoleen vastata asianmukaisella tavalla. Esimerkiksi 1990-luvun laman seurauksena tehdyt leikkaukset mm. kotihoidontukeen, lapsilisiin ja päivähoidon resursseihin ovat vieneet ammattilaisilta keinoja todelliseen auttamiseen. Sosiaalimenojen kasvun kourissa painivat kunnat eivät useinkaan kykene tarjoamaan asukkailleen täsmällistä ja oikea-aikaista palvelua etenkään lastensuojelussa johtuen mm. tiuhaan vaihtuvasta ja ylikuormitetusta henkilöstöstä.
Lastensuojeluilmoitusten ja huostaanottojen määrän kasvu 2000-luvulla on paitsi taloudellisesti myös inhimillisesti kestämätön kehityssuunta, eikä varhainen puuttuminen näyttäisi ainakaan vielä vähentäneen kumpiakaan. Tutkimuksen mukaan (Myllärniemi 2005) kouluvaikeuksien osuus huostaanottoihin johtaneissa syissä on merkittävä 13 – 17 –vuotiailla. Voidaankin kysyä mitä esimerkiksi kouluopetuksessa ja sen resursoinnissa pitäisi tehdä toisin, jotta kaikille osapuolille raskaan sekä huomattavan kalliin lastensuojelun osuus sosiaalimenoista saataisiin vähenemään. Kouluvaikeuksien tai poikkeavan käytöksen taustalla olevien todellisten syiden selvitys on myös erityistä pätevyyttä vaativa tehtävä. Peruspalveluiden riittävä saatavuus, mutta myös tarvittaessa nopea pääsy erikoispalvelujen piiriin on konkreettista tukea. Esimerkiksi perheiden kodinhoitopalvelua sekä vammaisten avustajien saantia on helpotettava. Avoimempi ja reilu tiedottaminen varhaisesta puuttumisesta parantaisi myös palveluja käyttävien ihmisten oikeusturvaa.
perjantaina 26. syyskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Yksi tärkeä toimi, joilla voitaisiin lisätä oppilaiden ja opettajien hyvinvointia ja toisaalta vähentää ongelmia on, että yksikköjä ei kasvatettaisi liian suuriksi. Ryhmäkoot ja koulut pienentykööt!!! Ihminen stressaantuu liian suurissa massoissa, ja ongelmat lisääntyvät kiistämättä.
Koulun pitäisi olla kaupungin kruunu, eikä mikään homeinen laitos ("tulosyksikkö"), johon on sullottu moninkertaisesti sinne mahtuva määrä oppilaita "tilojen vajaakäytön ehkäisemisen" vuoksi.
Vanhemmat ovat myös nykyisin tiedostavia ja jos halutaan Järvenpäähän lisää väkeä, kannattaisi kehittää kouluja. Monet vanhemmat oikeasti tutkivat koulujen rankingeja, päättäessään tulevaa asuinpaikkaansa.
Kiitos kommentista Mirja, juuri niin asian näen, että kouluista ei saa tinkiä, vaikka meillä Järvenpäässä sanotaankin, että meillä on hyvä tilanne kouluissa. Se tarkoittaa taloudellisesti sitä, että oppilaskohtaiset kustannukset ovat pienemmät kuin naapurikunnissa, mutta kustannustehokkuus on koulussa huono onnistumisen mittari, sillä se painostaa lakkauttamaan pienempiä yksiköitä ja siten lisäämään jokaisen oppilaan ja opettajan kuormitusta.
Lähetä kommentti