Hanne Lindström: Nuoret ja politiikka

Viime viikolla (K-U13.8.08) luimme että nuoria ei kiinnosta politiikka eikä varsinkaan ehdokkuus kunnallisvaaleissa.

On monta syytä, miksei nuoria saada innostumaan valtuustotyöstä, vaikka siellä olisi mahdollisuus vaikuttaa moniin lähiympäristömme ja jokapäiväisen elämämme asioihin.

Nuoret eivät ole välttämättä vielä sitoutuneet asuinpaikkaansa. Opiskelemaan lähdetään sinne missä on oppilaitoksia, työmahdollisuuksia, elämää, oma rakas. Siinä iässä koko tulevaisuus on auki ja maailma kutsuu. Vaikka nuori muuttaisi omaan pikku yksiöönsä lapsuutensa kotikunnassa, sitä tuskin mielletään lopulliseksi asettumiseksi.

Nuoret opiskelevat päivät, tekevät töitä illat ja viettävät vilkasta seuraelämää. Elämä on kiihkeää ja murroksessa. Ei välttämättä riitä aikaa istua kokouksissa ja lukea monisatasivuisia taustaselvityksiä. Kokoukset eivät ole raflaavia ja nopeatempoisia, vaan hitaita ja junnaavia. Joka kokouksessa käsitellään asioita, jotka eivät kiinnosta. Jokaisen viemäriputken sijainnin mietintään on osallistuttava (– ja varsinkin siihen, jos ympäristöasioista välittää). Jos nuorella on vain yksi tai muutama asia, johon haluaa vaikuttaa, on taatusti helpompiakin keinoja kuin istua neljä vuotta valtuustossa.

Itse olisin nuorena hermostunut jopa demokratiaan: onhan kauheaa katsoa kun enemmistö päättää jotain vastoin kaikkia tärkeimpiä periaatteitani, enkä voi mitään.

Vaikka nykyiset nuoret ovat monella tapaa oppineita ja valveutuneita, vain hyvin harva parikymppinen vielä luottaa osaavansa hoitaa kaupunkinsa asioita, olla asiantuntija terveydenhuollossa, kulttuurissa, kaavoituksessa, koulutuksessa, taloudessa, päivähoidossa jne. Osaa kunnanpalveluista nuori ei ole kokeillut edes käyttäjänä.

Nuoren on oltava tavattoman itsevarmassa valtuustossakin, ettei alistuisi uskomaan, että valtuuston vanhat parrat tietävät mikä on oikein mikä ei. Kymmeniä vuosia valtuutettuna toiminut arvovaltainen herra saattaa olla niin varma ja vakuuttava, että ryhmän nuori ei jaksa uskoa että itse voisi tietää paremmin.

Helposti aivan nuori on valtuustoryhmän maskotti, se jota lehdet valokuvaavat. Haastatteluissakin häneltä saatettaan kysyä jostain hauskasta pikkuasiasta, sillä aikaa kun ”oikeat asioista” vastaavat ” ”oikeat valtuutetut”.

Osa nuorista äänestää itseään selvästi vanhempaa ihmistä. Nuori on vasta tullut ikään, jossa itse hoitaa edes omat asiansa. Siihen asti vanhemmat ihmiset ovat olleet niitä, jotka pyörittävät ”peruspalveluita” ja vastaavat taloudesta niin kotona kuin koulussa. Aikuiset tuntuvat turvallisilta. Eikä aikuinen valtuustossa tietenkään aja vain omia asioitaan, vaan haluaa maailmasta niin hyvän ja kauniin lapsilleen ja lapsenlapsen lapsilleen kuin vain mahdollista. Keski-ikäinenkin ymmärtää, kuinka tärkeä elämänvaihe on nuoriaikuisuus ja mitä tapahtuu, ellei siinä elämän vaiheessa olevia tueta kaikin keinoin.

Jos joku nuori on sitä mieltä, että näen tämän asian väärin, muistan väärin miltä nuorena tuntui, niin pyydän, että hän harkitsisi ryhtymistä ehdokkaaksi ja kunnanvaltuutetuksi. Vaikka ymmärrän että nuoria ei ole ehdokkaana, toivoisin asian olevan toisin. Nuoria tarvitaan mukaan. Nuoret innostavat toisia nuoria äänestämään ja ajattelemaan että politiikka kuuluu myös nuorille.

Puolueiden nettisivuilta löydätte ohjeet kuinka ilmoittaudutaan ehdolle lokakuun kunnallisvaaleihin.